Translate my post to your motherlanguage! I can't promise good translations...

torstai 31. lokakuuta 2013

9. If your dreams don't scare u, they aren't big enough

Halusin kirjottaa haaveilusta, koska oon löytäny nykyään mitä useammin itseni katselemassa netistä erilaisia kauniita asuntoja ja taloja, kauniita paikkoja ulkomailla sekä jopa jotain hotelleja. Rakastan katsella erilaisten talojen kuvia, koska olen itse kiinnostunut sisustamisesta ja tahtoisin tulevaisuudessa talon, jonka saisin kaikella sydämellä sisustaa ja jonne saisin muuttaa sitten yhdessä mrun kanssa. 
Tällä kertaa mulla ei ole sen painavampaa sanottavaa, mua väsyttää ja mulla on ikävä mun kultaa vaikka maanantai tekikin ihmeitä sille kovimmalle ikävälle. En muistanutkaan kuinka ihana on heittäytyä kaulaan ja vain rutistaa kovaa ja nukkua kainalossa koko yön. Hymyilyttää kun edes ajattelen sitä..
Tässä teille kuitenkin hiukan kuvia joita olen kuolannut itse parit päivät.












































































Kauniit suuret ikkunat, eksoottiset, hiukan erilaiset viherkasvit sekä valoisuus. Puinen lattia, tehostusväreinä puhtaita värejä sekä mustavalkoista kuviota. Siitä on minun sisustusmakuni tehty, näissä kuvissa silmä lepää ja toivon, että vielä joskus voisin saada kodin jossa sydän lepäisi.

(Kuvat Weit)
 

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

8. Pienet teot voivat pelastaa jonkun päivän

Toisinaan me mietitään, ettei millään ole väliä taikka juuri niillä pienimmillä asioilla ei ole väliä. Eihän ne herätä maailmanlaajuista kohua taikka loista suurena kylttinä sinun ylläsi kun olet sellaisen saattanut mennä tekemään. Pienet teot ovat ihmisten omia valintoja, niitä, joilla ainakin minun uskomuksen mukaan voimme tulla niin sanotuiksi paremmiksi ihmisiksi. Hymy kassalla ei ole ylitsepääsemättömän vaikeaa taikka kiitos ruuasta ei vie meidän ajasta yhtään mitään pois.
Saan palautetta usein, että olen ihana ihminen ja pistän usein toiset itseni edelle varsinkin jos kyseessä on joku vähänkään tärkeämpi ihminen. Tavallaan niinhän sen täytyy mennä, jos itsellään on kaikki hyvin ja pystyy hymyilemään päivittäin, miksei tekisi myös samoin toisille. Sanoisi kivoja asioita ja jakaisi sen hyvän olon toisten kanssa niillä pienillä teoilla, eihän siitä haittaakaan ole. Luulen, ettei maailmasta kovin montaa löydy jotka vihaavat pientä piristystä taikka kohteliaita eleitä ärsyyntyneiden tuhahdusten ja kiukkuisten katseiden sijasta. Olen myös itse huomannut kuinka nämä pienet teot voivat vaikuttaa minun omaankin elämään, on mukava saada takaisin hymy jos vaikka vain tervehdykseksi niin tekee tai kuulla ole hyvä kun kerrankin sattuu kiittämään jostain.

Mutta minä löydän tästä asiasta myös toisen puolen. Pienet asiat parantavat useiden ihmisten mielialaa sekä kohottavat muutenkin yleistä olemusta muiden ärtyisten ja kiukkuisten vastauksien lomasta. Emme voi koskaan tietää mitä toinen elämässään juuri tällä hetkellä kokee emmekä koskaan voi sitä arvaillakaan kenenkään käytösestä. Siksi minusta meidän pitäisi ylläpitää näitä pieniä kohteliaisuuksia sekä hyveitä. Ei voi tietää milloin joku on kävellyt aikansa pimeydessä ja päätynyt lopulta kielekkeen reunalle istumaan, miettimään olisiko parempi vain hypätä alas. Toisinaan ylös nouseminen kielekkeeltä tuntuu liian raskaalta ja on vain helpompi tuijottaa läpitunkevaan ja loputtomaan pimeyteen. Takanaan ei saata edes nähdä mitään ja pohja pimeydessä kiehtoo enemmän. Nämä arkiset, ehkä hiukan suuremmatkin pienet jutut voivat olla se käsi siellä pimeydessä joka nostaa tämän ihmisen ylös kielekkeeltä, ellei kokonaan pimeydestä, mutta edes ylös, niin, että jos ihminen haluaa, hän voi yrittää löytää takaisin paratiisiin ja valoon.

















Olen aina vaalinut tiettyä mantraa vaikken kovinkaan edes uskonnollinen taikka uskovainen olekkaan, mutta minusta se on edelleen yksi tämän maailman viisauksista. Tee muille se mitä haluisit heidän tekevän sinulle. Tämä lause kiteyttää hyvyyden periaatteen ja minun mielestä niin sanotun "täydellisen ihmisen" alun. Kuka haluaisi jonkun huutavan ja tiuskivan itselleen? Taikka lyövän tai satuttavan itseään? Olen itse tottunut miettimään kaiken tällä kaavalla ja nykyään teen sitä niin automaattisesti, etten edes huomaakkaan ajattelevani sitä. Tosin en voi täysin sanoa olevani puhtoinen kaikesta pahasta, mutta pyrin toteuttamaan tuota aika hyvin. En näe mitään syytä miksi minun pitäisi olla jollekulle vihainen jos en halua että kukaan olisi minulle vihainen.
Tälläisillä pienillä teoilla, voimme olla toistemme auttajia. Selviytyä yhdessä tästä elämästä ja siitä mitä se kaiken meille tarjoaa. Luulenpa, että joskus vielä tulee aika jolloin osaamme vielä huomioida toistemme paremmin, mutta aloitetaan näistä pienistä asioista ja annetaan asia edetä lumipalloefektinä eteenpäin.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Blogihaaste

Sain onnekseni (riesakseni) tälläisen pienen paholaisen joka velvottaa minut vastaamaan kysymyksiin, joita minulle on annettu toisesta blogista. Tämän haasteen minulle nakkasi Elilia Inrik
Jotenkin olen aina näitä vältellyt, koska olen hyvin laiska bloggaaja ollut villissä nuoruudessani, mutta ehkä tämän yhden kerran poikkean postauskaavasta ja suon teille pieniä paljastuksia itsestänikin.

Säännöt: 
1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 faktaa itsestään
2. Hänen tulee myös vastata haastaajan 11 kysymykseen
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille
4. Haastetun pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 300 lukijaa
5. Haasteessa tulee lukea kenet on haastanut ja kertoa se haastetuille
6. Itseään haastanutta ei voi haastaa uudelleen!


















Voi hyvä luoja, kun jo nytten kehtuuttaa aivan liikaa. Toivon todellakin, että nautitte tästä ettei tämä olisi mikään turhan päiväinen kerta kun nyt satun tekemään tämän.

Faktat: 
1. Minut voidaan luokitella sateenkaari-ihmiseksi ja minulla on tyttöystävä (Kaksi faktaa damn)
2. Joskus huomaan miettiväni sitä kuinka pieniä me ihmiset olemme ja jopa tajuan sen! (Maailmaa avartava elämys.)
3. Olen hulluna suklaaseen ja sipseihin
4. Kaikki luulee, että juon paljon teetä vain siksi koska juon sitä aina kahviloissa.
5. En pidä kahvista ollenkaan.
6. Pidän erilaisista terveyshöpötyksistä, superfoodeista ja erilaisisten ruoka-aineiden vitamiinien sekä muiden hyödyllisten aineiden tutkiskelusta.
7. Edelleen mun niskat on julmetun jumissa. (pur onneksi pääsen kullan luokse hierotuttamaan niitä tänä iltana)
8. Haluan ulkomaille. Katselin vklpna hotelleja Dupaista ja suosikiksi nousi Atlantis, the palm saarella. Royal -sviitin hinta viikolle ei ollut kuin vajaa 200 000e. Kyllä se on haaveeni.
9. Olen oikeasti blondi vaikkei monikaan sitä ota uskoakseen..
10. Rakastan kirjoja, mutta luen niitä usein vain kesällä kun on paljon aikaa ja kun pystyn lukemaan ulkona riippumatossa.
11. Minut on vaikea suututtaa, enkä voi olla kenellekään vihainen enempää kuin tunnin.  En pidä draamailusta saatikka sitten riitelystä. Tulee paha mieli.


















Kysymykset:
1. Mielestäsi paras keksintö maailmassa?
    - Ekana tuli mieleen selänraaputin, koska selkä on kutisee mutta eiii.. Ehkä valot, hehkulamppu! Joo todellakin, pimeä on kauheata. ..Tosin kynttilöissä on tunnelmaa. Liian vaikeata.
2. Miten menee?
    - Oikein hyvin, olen onneni kukkuroilla, koska kohta hurautan täältä korpikuusesta kultani luokse yökylään.
3. Mikä on parasta kesässä?
    - Pitkät yöt ja nauraminen vesisateessa. Rannalla kelliminen ja kaikki se ihana olo kun saa olla vapaa.
4. .... Entä talvessa?
    - Ehkä just ne kynttilät ja kuuma kaakao. Pulkkamäki!
5. Kuinka kauan olet pitänyt blogia?
    - Hetkonen.. Viikon? En jaksa tarkistaa. Edellistä blogia pidin yllä muutaman vuoden.
6. Missä näet itsesi kolmen vuoden päässä?
    - Toivon olevani Oulussa opiskelemassa ja asumassa yhteisessä kämpässä kullan kanssa.
7. Mikä tekee sinut onnelliseksi?
    - Aamut kullan kanssa, suklaa ja suloiset eläimet
8. .. Entä onnettomaksi?
    - .........................ikävä.
9. Jos olisit eläin, mikä haluaisit olla?
    - Ehkä joku naali, niillä on niin ihana karva, paitsi pohjoisessa on kylmää. Kotikissa ois kyllä aika jees, sais vaan makoilla rauhassa tyynyllä sisällä. (Oon kateellinen meidän kissoille kun niitten asennot näyttää aina niin hyville..)
10. Mikä on sun lembibiisi?
     - Tällä hetkellä varmaan.. Lorde - Royal
11. Mikä on sun lempielokuva?
     - Tykkään kauheana Inceptionista, mutta voin aina kattoo uudelleen ja uudelleen Mamma Mian! Eat, pray, love on myös yksi ihanista.. ( tälläsiä ei pitäisi kysyä minun kaltaisiltani ihmisiltä, joilla on liikaa elokuvia hyllyssä.)


















Olen todella pahoillani enkä jatka tätä kenellekään eteenpäin, olen edelleen sitä mieltä, että nämä ottaa hiukan hermoon varsinkin tästä loppu osasta! Toisekseen minulla on jo kiire polkasta kaasu pohjaan ja lähteä hierontaan!


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

7. Koskaan, ei koskaan ole liian vanha

Koskaan ei voi olla liian vanha pelaamaan vanhoja pelejä lapsuudesta taikka katsomaan piirettyjä päivän ajan, kun vettä sataa tai muuten vain ei jaksa kohottaa yhtäkään raajaansa ylös. Tänään löysin itseni yllättävästä tekemisestä. En ole pitkään aikaan koittanut piirtää mitään ja useimmiten piirtämiseni loppuu tuskalliseen savatteluun ettei mikään onnistu tai että en osaa edes piirtää. Tällä kertaa kävi hiukan toisin.
Olen jo pitkään haaveillut tatuoinnista, jopa kahdesta hihatatuoinnista. Tatuoinnin aihekin on ollut aika hyvin selvillä ja tiedän mitä ainakin toiseen käteen haluan. Sen pohjalta rupesinkin tänään piirtämään ja sain lopputuloksesta niin hyvän, että voin olla jopa ylpeä itsestäni.
.. Siis hetkinen.. Kuvassa on Miyazakin piirrettyjen anime-elokuvien olioita. Eikö ne oo tehty lapsille?
Ja paskat sanon minä, Miyazakin elokuvista, sekä sarjakuvista löytää paljon syvällistä pohdittavaa myös vähän vanhemmat katsojat. Olen tutustunut näihin olioihin jo pienestä pitäen ja edelleen ne ovat lähellä sydäntäni, koska ne muistuttaa minua hyvistä ohjeista, joita leffat sisältää. Koskaan ei ole liian vanha katsomaan jotain minkä luulee olevan tehty lapsille. Eikä koskaan ole liian vanha, että iholleen ottaisi jotain näin ainutlaatuista.

lauantai 26. lokakuuta 2013

It's so fluffy, I'm gonna dieee!
















Itku kait tässä on pakko tirauttaa. Hetken ajan mietin katselenko liikaa suloisia eläin gifejä, mutta ei, en varmasti katsele. Tahdon lisää, koska kissanpennut on tosi sulosia eikä samojedeja voita mikään tai kukaan. (Paitsi mru) Oli pakko tulla jakamaan tämä gifti teidän kanssanne tässä välissä kun siirryn taas katselemaan kun pienen pieni karvapallo mirri pyörii lattialla.
                It's so fluffy, i'm gonna definitely die! (Gif from 9gag.com)

6. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa

Olen aina rakastanut tallentaa hetkiä, maalata, piirtää tai kuvata niitä. Valokuvauksesta pidän eniten sen takia, ettei se vaadi kuin oikeiden kuvakulmien, värien ja asioiden sommittelua. Valitettavasti viime keväinen pieni mörkö vei minulta kaiken halun valokuvaukseen tai ylipäätänsä mihinkään. Vähitellen olen saamassa siihen takaisin otetta ja toivonkin, että tulevaisuudessa voisin vangita hetkiä paremmin ja luontevammin.


















Eheei, minulla ei ole nälkä eikä varsinkaan tekisi mieli leipoa jotain todella namia.... 


















Usein pääsen huokaisemaan helpotuksesta vasta useamman kuvan jälkeen kun olen vihdoin saanut hyvän sävyn, kulman sekä valon kuvaani, mutta se kaikki palkitsee. Toisinaan jopa jään ihmetteleen minkälaisia värejä kamera voikaan tallentaa tai kuinka tietyn tunnelman voi vain pysäyttää paikoilleen.






































Toivon myös ihan blogini puolesta että oppisin vielä kuvaamaan enemmän ja enemmän, ettei ehkä postaukseni pelkästään painottuisi tekstipohjaiseksi. Jospa vielä rohkenen ja tartun kameraan useammin myös hiukan erilaisimmissa tilanteissa mitä olen tähän asti tehnyt.

perjantai 25. lokakuuta 2013

5. Odotus palkitaan

Pyörittelen puhelinta toivottomana kädessä ja odotan viestiä murultani, jota en ole päässyt koko syyslomaan näkemään. Puhelin pilpattaa ja sydän tekstin perässä saa minut hymyilemään ja jaksamaan vielä nämä pari päivää ennen kuin taas näemme toisemme. Odotus palkitaan, loppujen lopuksi pääsen kuitenkin käpertymään kultani viereen ja leikkimään hänen hiuksillaan hiljalleen samalla kun supitan hiljaa ikävästä mitä olen koko syysloman jaksanut kestää.
Matka tähän pisteeseen asti meidän suhteessa on ollut hyvinkin kuoppainen ja täynnä sekä vastoinkäymisiä että myötämäkeä. En halua selittää meidän menneisyyttä täysin, sillä tiedän että kaikki eivät voisi tajuta minun valintoja taikka sitten eivät voisi ymmärtää sitä mitä kaikkea olen joutunut tekemään. Mutta sen voin sanoa jokaiselle joka tämän postauksen lukee, jos todella rakastat jotakuta, älä luovuta ennen kuin tämä kyseinen henkilö vaihtaa puhelinnumeronsa, muuttaa ulkomaille ja vaihtaa peitenimen ettet voisi vainota häntä enää. ..Noin liioitellusti se menee noin. Asian ytimenä kuitenkin pidän sitä, ettei koskaan pidä luovuttaa, sitä minä en tehnyt ja nyt saan nauttia siitä, että tulevaisuutemme näyttää kirkkaalta ja saa minut hymyilemään joka kerta kun edes ajattelen sitä.
Rakastan kultaani enemmän kuin ketään muuta tässä maailmassa, enkä voisi koskaan kuvitellekkaan eläväni ilman häntä. Sillä hän tekee jokaisesta päivästä elämisen arvoisen, jopa kirjaimellisesti. Hänen takiaan nousin ylös kevään ja kesän kestäneestä pienestä pimeydestäni, jonne olin pudonnut aivan liian syvälle. Hänen ansiosta seison nyt kahdella jalalla tukevasti pystyssä ja vedän hänet puoleeni antaakseni hänelle pitkän suudelman samalla kun silitän hänen lantiotaan rauhassa.
     Tiedän, että luet tämän Hunajapallo. Kirjotin tämän koska lupasin ja vain, että saisin sinut paremmalle tuulelle♥
" Olet aurinkoni, olet kuuni, olet tähdet, jotka minua johtaa pimeässä.
Olet maankamara jalkojeni alla ja olet tuuli hiuksissani
Olet sydämen sykettä, huokailuja ja kuiskauksia.
Olet hymyä, naurua, tiukkoja halauksia ja valoa
Olet täydellinen ja korvaamaton, ikuinen ja ajaton.
Olet ikävää, onnea, itkua ja tulevaisuus.
Olet minun elämäni rakkaus, jota en aijo enää koskaan päästää otteestani." 
                                     

4. Ei ole väliä mitä päällesi laitat, kunhan tunnet olosi mukavaksi

.. Mieleeni taisi ensimmäisenä ajautua tuosta lauseesta ajatus pienestä nahkaisesta asusta ja ruoskasta. Älkää kysykö, ette välttämättä tahdo edes tietää. Asian pointtina kuitenkin on pieni aihe, josta jo lapsena alettiin puhumaan. Eihän tytöt voi käyttää poikien vaatteita, eikä pojat tyttöjen. Vähitellen kasvettua isommaksi mielipide muuttui seuraavanlaiseksi, on ok, jos tytöt pitävät poikien vaatteita, mutta kaikki katsoo kieroon, jos pojat pitävät tyttöjen vaatteita. Olen hiukan aina hämmentynyt tälläisestä luokittelusta, itse olen nähnyt vaatteet vain vaatteina. Käytän niitä mistä pidän ja mitkä tuntuvat mukavilta päälläni.
Vähitellen jopa olen kääntynyt enemmän käyttämään poikien yläosia, sillä en vain löydä mukavan oloisia neulepaitoja, huppareita ja kollegepaitoja naisten puolelta. Kaipaan yksinkertaisuutta, mitä vain useimpien kauppojen naisten puolet eivät oikein tuo esille.
Vietin eilen oikein mukavan päivän kaupoissa pyörien enkä löytänyt kolmesta ensimmäisestä kaupasta yhtikäs mitään. Minua hiukan jo turhautti, koska yleinen shoppailuintoni on usein harvinaisen korkea varsinkin kun katselen nettikauppoja. Luottokauppaani päästyä haalin itselleni kauan etsimät tummanvihreät housut ja saman malliset harmaat. Tiukat housut tuntuvat pukevan enemmän lyhyitä jalkoja, mutta kaipaan silti päälleni jotain löysää, lämmintä ja pehmoista. Vaikka kuinka etsin, sellaista ei löytynyt henkkamaukan naisten osastolta. Kokeilin onnea miesten puolelta, josta haalin itselleni enemmän vaatteita kuin osasin odottaa. Jokainen kokeilemani vaate tuntui hyvältä päälläni ja nosti itsetuntoani toisin kuin naisten puolen oudosti leikatut villapaidat ja sifonkitopit.
Huokaisin onnesta ja kiikutin suuren ostoskassin kassalle. Ei sillä ole väliä miltä puolelta vaatteesi otat, lasten, miesten vai naisten. Tärkeintä on se sopivatko ne sinulle ja tunnetko olosi niissä hyväksi. Yhdenkään toisen ihmisen mielipiteen ei pitäisi vaikuttaa kenenkään vaatevalintoihin. Minusta kauneimpia ihmisiä ovat he jotka uskaltavat olla sitä miltä heistä tuntuu sisältä päin ja he jotka vähät välittävät toisten tuomitsevista katseista. 

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

3. Ihmiset ovat erilaisia

Ajan saatossa olen jopa alkanut ihmettelemään kuinka erilaisia. Toiset pitävät hiljaisuudesta ja yksinäisyydestä. Välillä on vain hyvä olla kotona ja lukea kirjaa. Toiset taas pitävät, että koko ajan on jotain tekemistä. Jonnekin on koko ajan menoa eikä se haittaa yhtään, sillä silloin on parempi mieli.
Itsekin huomasin ihmisten eroavaisuuden juuri ennen lomaa, kahvilassa istuessa mietittiin, mitä kukin aikoisi tehdä lomalla. Yksi julisti, että yhden pienen ostosreissun lisäksi hän ei tekisi muuta kuin olisi kotona ja nukkuisi, katsoisi sarjoja ja vain olisi. Minusta tuollainen ajatus ei kuullostanut yhtään hyvältä, minä suunnittelin, että kävisin kavereiden luona ja jopa suuntaisin kauemmaksikin shoppailemaan nyt kun vihdoin kortinkin olin saanut.
    Toisin kävi, tähän asti olen istunut yksin ilman pahempia virikkeitä kotona, ainut yhteys mitä olen voinut pitää ystäviin, on ollut vaivainen tietokone sekä puhelin. Mutta ne eivät korvaa ihmisten ääntä, sitä kun saa nauraa jonkun kanssa tai painautua lähelle toista kovan ikävän jälkeen. Ei, minusta tämä viikko ei ole ollut alkuunkaan ihana, sen takia että oisin saanut olla rauhassa ja vain istua paikallani koko loman. Vihaan tätä, vihaan olla kotona, yksin, ilman pahempia kontakteja taikka tekemistä. Minusta ei tunnu hyvältä se, ettei minulla ole suunnitelmia seuraavaksi päiväksi tai että saisin olla yksin. En pidä yksin olemisesta, rakastan hiljaisuutta ja omia hetkiä, mutta tahdon saada niitä oman tahdosta silloin kun niitä tarvitsen.

Tahdon saada itse päättää milloin olen hiljaa ja vain käperryn katsomaan jotain hyvää leffaa. Muut ajasta voisin ilo mielin viettää jossain muualla, tehden jotain jonkun kanssa. Pelkään yksinäisyyttä, sitä tyhjää tunnetta kun pitäisi keksiä jotain tekemistä koska pelkästään hiljainen istuminen käy hermoilleni. Ihmisten seurassa ei välttämättä tarvitse edes sanoa mitään, se kaikki elo, nauru ja hymyt ympärillä vain luovat turvallisen ja kodikkaan olon. Varsinkin silloin kun yksi ihmisistä on kulta jonka kainaloon saa käpertyä jos hiukan paleltaa, ja ainahan sitä paleltaa, jos tarjolla on maailman ihanimman ihmisen kainalo.

Toisille yksin oleminen on luonnollista, on helppo vain viettää aikaa keskenään, lukea tai katsoa jotain sarjaa. Minä kuulun niihin, jotka eivät osaa pysyä paikallaan yksin, on pakko saada tehdä jotain. En voisi koskaan kuvitellakaan, että joutuisin elämään koko elämän yksin taikka että lomalla en näkisi ystäviä.
Vaikka olenkin omalla tavallani introvertti, rakastan sitä että ihmiset ympärilläni juttelee. Minua ei haittaa etten itse välttämättä osallistu keskusteluun, kunhan minun ei tarvitse vain kuunnella omia ajatuksia.

Ja ehkä se onkin loppujen lopuksi hyvä asia että olemme erilaisia. Jokainen meistä on omanlaisensa pieni lehti tässä maailmassa, huojuu ehkä tuulessa, mutta pysyy hyvin kiinni omassa kannassaan. Mitä maailma olisi ilman värejä taikka taivas ilman tähtiä. Eikö meidän pitäisi vain hymyillä kun toinen on eri mieltä kanssamme, olla onnellisia siitä ettei kaikki halua tehdä juuri samanlailla kuin sinä. Miten silloin voisi enää nauttia mistään, jos jokainen päättäisi juuri samana päivänä lähteä rentoutumaan luontoon taikka mennä katsomaan elokuvaa teatteriin koska sataa vettä.
   En ole koskaan pitänyt, enkä tule pitämäänkään ihmisten erilaisuutta negatiivisena. Meidän pitäisi oppia toisiltamme, värittää omaa kirjaamme lisää ja oppia joka päivä jotain uutta. Näin ehkä maailmastamme tulisi vielä joskus hyvä, kun ymmärtäisimme toisiamme ja toistemme ajatusmaailmaa. Kaikki eivät vaali samoja aatteita taikka asioita, mutta ymmärtämällä toisiamme voisimme edes kunnioittaa toisten tärkeitä ja pyhiä asioia.

tiistai 22. lokakuuta 2013

2. Aina saa mököttää vähän, ihan vähän vain

Välillä tarvitaan pieni elämän kiertokulku, että luovuus puskisi esiin jostain mielen syövereistä. Olen totaalisen varma, että järjestys menee näin:
1. Tylsistyminen. 
2. Vittuuntuminen. 
3. Mikään ei huvita. 
4. Yhtäkkiä haluankin maalata jokaisen huonen seinän ja kuvata koko elämän.

Harmi vaan että yleensä tämä kiertokulku tyssähtää tuohon kolmoseen, taikka jo kakkoseen kun lopulta joku ulkopuolinen taho antaakin jotain tekemistä. Tänään ei käynyt niin. Seinän vierustani koristaa kaksi uutta taulua, toiseen vaihdoin kuvat. Haikaillen leikkasin kuvaa naisesta tatuointien kera, ehkä vielä joskus minäkin hankin ne hihatatuoinnit. Terapiaistunto kankaan kanssa pisti hymyilyttämään, värit sekoittuivat helposti toisiinsa ja minusta alkoi tuntumaan, että elämä on siveltimen vetoja. Toiset vedot onnistuvat ensimmäisellä kerralla, toisia joutuu korjaamaan, hiomaan hetken ja vielä uudelleen toistamaan tarvittaessa ennen kuin ne ovat täydellisiä.
Vähän sama tilanne asioissa elämässä, jos tahdot jostain asiasta itsellesi mieluista. Et saa luovuttaa, et vaikka kaikki ympärilläsi tuntuu hajoavan eikä missään tunnu olevan enää mitään järkeä. Mutta kunhan sinä pysyt vahvana ja ojennat kätesi muille kaatuneille, huomaat, että pian voitkin vaikuttaa asioihin, jotka vielä hetki sitten olivat lasin takana. 
 Rakastan pieniä elämästä selviämisen mantroja yli kaiken. Ja ehkä tuosta lauseesta onkin muodostunut yksi tärkeimmistä lauseista. Kuinka pimeys, voisi olla pimeyttä ilman vastakohtaansa valoa. Mikään ei ole täydellistä ilman vastakohtaansa. Hyvä ei voi olla pelkästään hyvä eikä paha pelkästään hyvä. Tämä mustavalkoinen luokitus johtaa harhoihin, joihin uppoudumme vain syvemmälle ja syvemmälle. Toivoa on aina, jopa silloinkin, kun se on livennyt otteestasi.
                                  " Without darkness stars cant shine."
Missään ei välttämättä ole tällä hetkellä mitään selkoa, pysähdyn vääriin kohtiin ja kadotan lauseeni. Ehkä tarvitsen oikeasti ihmisten seuraa sekä muutaman hipsutuksen korvan takaa pieneltä mörrimöykyltäni..


maanantai 21. lokakuuta 2013

1. Älä ota stressiä asioista, joilla ei ole mitään väliä

Huokaisu, no ehkä toinenkin, ja se kolmas kerta tietenkin toden sanoo. Tiedän, ettei stressaaminen ole hyvästä. Todisteena on niin kipeät niskat, etten pysty kuvittelemaankaan leikkiväni pöllöä. Silti, kun tämä blogi minun käsissäni uudelleen rakentui uudistuneena, täysin erilaisena, päästin suustani useamman kirosanan ja mökötin koodaamisen keksijöille sekä netille, joka ei vain voi toimia niin kuin minä sen tahtoisin toimivan.

Toivon vain, että välistä osaisin nauttia hetkistä. Jopa niistä kun jokainen lihas käskee minua pysähtymään tai kun tekemisen puute iskee ja aivot piiskaavat mieltä keksimään jotain kehittävää kunnes romahdan ja en osaa tehä muuta kuin itkeä omaa tekemättömyyttäni.
Mutta minä tiedän, että osaan nauttia ja siksi ehkä halusinkin tehdä teille pienen listan näin ensimmäiseksi postaukseksi, siitä mistä minä nautin.
     
                                   Minä nautin.....
       - Aamuista kultani vieressä, silloin kun emme kumpikaan jaksa nousta lämpimästä sängystä ylös kouluun ja silloin kun saamme vain nauttia toisistamme iltapäivälle asti ilman kiirettä.
       - kahviloista, käynneistä kahviloista varsinkin silloin, kun aikaa on enemmänkin kuin tunti. Rakastan kahviloiden tunnelmaa, meluisaa, mutta samalla niin uskomattoman yksityistä. Viereisessä pöydässä miehet juttelevat työasioista ja toisessa pöydässä vauva itkee äitinsä sylissä, mutta silti kukaan ei kuule minun ja seuralaiseni juoruamisia.
       - Yksinäisistä juoksulenkeistä, ilman koiraa, joka nykii koko ajan keskelle tietä kävelemään taikka ilman ketään, joka painostaisi juoksemaan kovempaan tai hidastamaan silloin kun itse voisi nousta lentoon kun vihdoin hengitys sujuu täydellisesti.
       - Yöllä käytävistä keskusteluista puhelimen välityksellä pimeydessä, kun uni on juuri ottamassa kiinni, mutta vielä ei raaskisi toivottaa hyvää yötä, koska silloin tulisi liian ikävä.
   
On paljon asioita joista minä nautin, useimpia en ehkä kehtaakkaan paljastaa. Ne on minun omia pieniä onnen hetkiä, joihin haluan uppoutua aina kun mahdollista kultani kanssa.
Otsikoihin ajattelin sisällyttää pieniä elämänneuvoja, koska uskon, ettei niitä tule olemaan koskaan liikaa tässä maailmassa. Toisaalta, samalla toivon, että rupeisin itsekin noudattamaan neuvoja, joita pääni suoltaa mennen tullen muutaman kymmenen päivässä.