9. If your dreams don't scare u, they aren't big enough

Halusin kirjottaa haaveilusta, koska oon löytäny nykyään mitä useammin itseni katselemassa netistä erilaisia kauniita asuntoja ja taloja, kauniita paikkoja ulkomailla sekä jopa jotain hotelleja. Rakastan katsella erilaisten talojen kuvia, koska olen itse kiinnostunut sisustamisesta ja tahtoisin tulevaisuudessa talon, jonka saisin kaikella sydämellä sisustaa ja jonne saisin muuttaa sitten yhdessä mrun kanssa. 
Tällä kertaa mulla ei ole sen painavampaa sanottavaa, mua väsyttää ja mulla on ikävä mun kultaa vaikka maanantai tekikin ihmeitä sille kovimmalle ikävälle. En muistanutkaan kuinka ihana on heittäytyä kaulaan ja vain rutistaa kovaa ja nukkua kainalossa koko yön. Hymyilyttää kun edes ajattelen sitä..
Tässä teille kuitenkin hiukan kuvia joita olen kuolannut itse parit päivät.












































































Kauniit suuret ikkunat, eksoottiset, hiukan erilaiset viherkasvit sekä valoisuus. Puinen lattia, tehostusväreinä puhtaita värejä sekä mustavalkoista kuviota. Siitä on minun sisustusmakuni tehty, näissä kuvissa silmä lepää ja toivon, että vielä joskus voisin saada kodin jossa sydän lepäisi.

(Kuvat We♥it)
 

Kommentit

  1. Unknown10. marraskuuta 2013 klo 7.25

    Aaah kuinka ihanan inspiroivia kuvia! Vähän tuon tapaisista jutuista minäkin haaveilen, valoisuus on ihan must juttu. Viihdyn toki nykyisessäkin kodissani, mutta mitäpä elämä olisi ilman haaveita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina10. marraskuuta 2013 klo 7.33

      Minunkin mielestä nämä kuvat herättää halua haaveilla samanlaisesta tai edes vähän tuonne päin.
      Ja ainahan sitä saa haaveilla, koska sitten on jotain minkä takia kulkea eteenpäin elämässään, ettei vain pysähtyisi paikalleen. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

118. Herää jo, minä heräsin jo tähän tunteeseen

Oletko koskaan yöllä herännyt unesta hymyillen?                Minä heräsin, ja et arvaa kenestä näin unta, sinusta.       meistä maailman huipulla laulamassa,                                               tanssimassa tähtitaivaan alla hiukset sekaisin, housujen lahkeet kurassa                   silmät loistaen kertomassa toisillemme tulevaisuudesta      tulevaisuudesta, johon ei aio suostua kulkemaan ilman sinua                                                     tulevaisuuteen, jonne haluan aurinkoa ja oransseja ja punaisia lehtiä                             ja ainiin                                        tietenkin sinun huulesi                   pimeydessä vasten minua samalla, kun repeät nauramaan                                                          samalla hetkellä kun elämä virtaa kovempaa suoniimme    ja unohdamme yhdessä, miksi edes koskaan epäilimme,                                  sillä hei,                                            ainut mitä voisi tapaht
Lue lisää

7. Koskaan, ei koskaan ole liian vanha

Kuva
Koskaan ei voi olla liian vanha pelaamaan vanhoja pelejä lapsuudesta taikka katsomaan piirettyjä päivän ajan, kun vettä sataa tai muuten vain ei jaksa kohottaa yhtäkään raajaansa ylös. Tänään löysin itseni yllättävästä tekemisestä. En ole pitkään aikaan koittanut piirtää mitään ja useimmiten piirtämiseni loppuu tuskalliseen savatteluun ettei mikään onnistu tai että en osaa edes piirtää. Tällä kertaa kävi hiukan toisin. Olen jo pitkään haaveillut tatuoinnista, jopa kahdesta hihatatuoinnista. Tatuoinnin aihekin on ollut aika hyvin selvillä ja tiedän mitä ainakin toiseen käteen haluan. Sen pohjalta rupesinkin tänään piirtämään ja sain lopputuloksesta niin hyvän, että voin olla jopa ylpeä itsestäni. .. Siis hetkinen.. Kuvassa on Miyazakin piirrettyjen anime-elokuvien olioita. Eikö ne oo tehty lapsille? Ja paskat sanon minä, Miyazakin elokuvista, sekä sarjakuvista löytää paljon syvällistä pohdittavaa myös vähän vanhemmat katsojat. Olen tutustunut näihin olioihin jo pienestä pitäen j
Lue lisää

129. 17.5.2015 Yltäkylläisyyssyyllisyys

Olenko unohtanut Olen löytänyt  äärirajani                           kadonnut hiljaisuuden jokiin. Usvaisiin Meriin, joista veneilijät kertovat taruja.       sulkenut   Aktivoinut näköhermoni, kuuloaistini ulkomaailmalta.                                      Olenko unohtanut   löytänyt  maailman                   sen kahinan, kun tuuli kulkee ohitse puiden ja vie mukanaan    tuon viimeisenkin henkäyksen       ihmetyksen vanhoja kulttuureja ja rakennuksia kohtaan. Syvemmällä kuin Mariaanien hauta, olen itsessäni                                      ja  putoan     löydän  sekunti sekunnilta alemmas, syvemmäs   enemmän, paremmin              enkä enää osaa hengitä kuin ennen,                       silloin kun maistan ilmassa auringon ja elämän. Nyt pimeydessä   valossa  rintaani painaa vain   sivelee  näkymätön käsi ja happi on inhottava pakko   elämä.                                     Kuinka riisun yltäni turhamaisuuden ihon,                   revin  esille taas sen veren
Lue lisää