13. If you can't say it, write it

Hiekkatien pöly on kadottanut
             tienvarsien värit
eikä pilvetkään näytä edes 
             hopeisilta
Pisarat lasissa
      valuvat alaspäin vaisuina
ja minä koitan saada
     itseni heräämään
Edessäni istuu tyttö,
      jonka hiukset,
             hartiat
ovat sinun.
     Vieressäni istuu nainen,
             jonka hymy,
                 silmät
    ja kädet ovat sinun
Kuulokkeista soi laulu,
        jota sinä
             lauloit minulle
    äänettömästi ja jonka,
           aikana minä
rakastuin sinuun
      täydellisesti, peruuttamattomasti
           lopullisesti, ikuisesti
Mitä kauemmas tämä matka vie minua,
     sen vähemmän näen
       niitä värejä, jotka loistavat
silmistäsi. 


















Annetaan ajan pysähtyä,                          

               Maailma jatkaa raiteillaan
                        ohittaa aseman, jos toisenkin.
Jäädään kyydistä
              Astutaan ulos vaunujen harmaudesta                    
              Kukaan ei voi meitä seurata.
              silitetään sammaloitunutta asfalttia.
Terästä ja lasia
              Ihmiset haluavat puhtautta                                          
              kovuutta, helppoutta. Moraaliohjeita.
Kävellään me metsään
              Käsi kädessä aurinkoon
              pehmeys jalkojen alla,
              suloisen täydellinen epätäydellisyys.
Unohdetaan raiteet, asfaltti, teräs, lasi
             Sammaleet, heinät näyttävät tien
             Jalkamme eivät paina jälkeemme polkua
             Kukaan ei voi meitä seurata.




















Annoit minulle voimaa,
             kätesi kulkivat pitkin kalpeaa ihoani,
     yli kivettyneiden huulien.
Kuulas ihosi tuoksui
             elämälle, minä olin vain
                     eloton maa, pimeys ja tyhjyys.
Silmiesi loiste,
             auringonlaskun kultainen kehä pupillisi ympärillä.
Kuinka herätitkään minut henkiin,
                kirkuen vavahdin kipeään
      pamppailevaan tunteeseen.
Väristykset ihollani,
 hymy huulillasi,
           sait minut elämään valossa.
Hengästyneenä halajasin aurinkoa,
                 houkutus oli suuri,
sinä olit
       siro, hiljainen, lämmin.
Rintakehän repivä tunne,
           elämä on raskas taakka totesit hehkuen,
 matka on vielä pitkä.
Vaikka herätit minut suudelmallasi,
  en tulisi koskaan olemaan yhtä
               ylväs ja
                     eläväinen kuin sinä.
Etäisyys ei tullut kuuloonkaan,
             suudelma oli ainut vaihtoehto
          roikkua kiinni valossa,
pidit minusta kiinni,
                         et päästänyt minua takaisin tyhjyyteen.
Rakkautesi repi minut irti pimeydestä,
                yhdessä olemme
                                    elämä, varjo ja valo. 

Ajattelin toteuttaa tällä kertaa hiukan erinlaista postausta ja jaoin teille omia runojani ja lyriikoitani, joita olen kirjoitellut tämän vuoden aikana. Runous on aina ollut lähellä sydäntäni ja niin osaan ehkä parhaiten ilmaista tunteitani sekä ajatusmaailmaani. ( Runojeni ei olisi tarkoitus olla keskitetyssä muodossa ja rytmitys menee aika pahasti pieleen tuolla tavalla.. mutta toivottavasti voitte olla huomioimatta asiaa yhtä kriittisesti kuin minä itse kun hakkaan tätä koneen ruutua rikki kahden kirveen ja kukkakaalin kanssa)

Kommentit

  1. Kaunis blogi! :-)

    http://mylifeandmystoryy.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Ajattelin kommentoida, mut oonki ihan sanaton. En oo tiennyt, että suomen kieltä voi käyttää noin kauniisti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! Mitä tähän pitäisi sanoa, punastun....
      Kiitos kauheasti! Ja ihana kun tykkäät. ^^

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

118. Herää jo, minä heräsin jo tähän tunteeseen

7. Koskaan, ei koskaan ole liian vanha

129. 17.5.2015 Yltäkylläisyyssyyllisyys