29. Kadotin lapsuudenjouluni

En tiedä parempaa kuin hyasintin tuoksu talossa
           mikään ei ole kauniimpaa kuin koristeltu kuusi olohuoneessa
enkä voi kiistää sitä, etteikö minulle tulisi hyvä mieli siivottuani koko talon yksin muutamassa tunnissa.
Leevi nuokkuu punaisella karvalankamatolla ja minä luen Harry Potteria sohvalla ja mietin, onko tämä enää samanlaista kuin oli silloin, kun olin kuusi vuotias.
                                     Haen joululta nykyään vähemmän kuin ennen, odotan sitä vähemmän
                        ja kun sen loppujen lopuksi saapuu, se katoaa käsistä ennen kuin edes tajuan, että mistä siinä oikeestaan on kyse.
Mutta tietenkin hymyilen, sillä kaikki ne kynttilät, kaikki se tuoksu saa minut rentoutumaan ja irroittamaan edes hetkeksi siitä kaikesta stressistä, mikä muuten velloo sisälläni alituiseen.
              silti tunnen, kuinka kaikesta tästä puuttuu jotain, kuinka jonkun tässä valon ja pimeyden yltäkylläisyydessä täytyisi olla toisin, niin että voisin sanoa, että joulu on lempijuhlani.














































Lapsuuden joulu on eri, kuin se mitä nyt koen.
                           kaikki muuttuu ja toivon enemmän kuin mitään muuta, että voisin tällä hetkellä käpertyä kullan syliin turvaan ja vain antaa itseni päästää joka jouluisen ahdistuksen hellittämään pois.
                      mutta kaikki toiveet eivät toteudu, ja tämä joulu toistaa historiaa, niin kuin kymmenet edellisetkin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

118. Herää jo, minä heräsin jo tähän tunteeseen

7. Koskaan, ei koskaan ole liian vanha

129. 17.5.2015 Yltäkylläisyyssyyllisyys