51. Päiväkirjan uumenista
Olen kertonut pimeydestä, mustasta tyhjyydestä
olen kertonut kuolemasta, uhkaavasta hahmosta sisälläni, joka yrittää ottaa kehoni hallintaan
ja suistaa minut alat kielekkeeltä.
Olen kertonyt ahdistuksesta, kylmästä, joka hohkaa sisältä päin.
Olen kertonut siitä, mitä olin ennen
En ole koskaan kertonut valosta, joka ympäröi maailmaa, siitä lämpimästä hehkusta, joka kumpuaa rakkaiden ihmisten sisältä,
onnesta, joka kietoo kätensä ympärilleni
ja täyttää minut perhosilla.
En ole kertonut siitä tunteesta, joka on räjäyttänyt kuoreni rippeet
Olen enää vain säteilevää ainetta. Yhtä universumin kanssa.
Eikä tärkeintä ole täyttää tyhjää kuorta,
tärkeintä on särkeä se ja vapautua.
Ja minua itkettää, sillä en voi samaistua loppuosan sanoihin.
olen taas muistojen vankina, vankina pimeydessä
mutta minä yritän, yritän kovasti rikkoa kuoreni ja tuntea taas ihmisten lämmön ihollani
sillä ei maailma ole paha paikka.
ihmiset osaavat rakastaa
he vain huomaavat sen vasta kun on liian myöhäistä.
olen kertonut kuolemasta, uhkaavasta hahmosta sisälläni, joka yrittää ottaa kehoni hallintaan
ja suistaa minut alat kielekkeeltä.
Olen kertonyt ahdistuksesta, kylmästä, joka hohkaa sisältä päin.
Olen kertonut siitä, mitä olin ennen
En ole koskaan kertonut valosta, joka ympäröi maailmaa, siitä lämpimästä hehkusta, joka kumpuaa rakkaiden ihmisten sisältä,
onnesta, joka kietoo kätensä ympärilleni
ja täyttää minut perhosilla.
En ole kertonut siitä tunteesta, joka on räjäyttänyt kuoreni rippeet
Olen enää vain säteilevää ainetta. Yhtä universumin kanssa.
Eikä tärkeintä ole täyttää tyhjää kuorta,
tärkeintä on särkeä se ja vapautua.
Ja minua itkettää, sillä en voi samaistua loppuosan sanoihin.
olen taas muistojen vankina, vankina pimeydessä
mutta minä yritän, yritän kovasti rikkoa kuoreni ja tuntea taas ihmisten lämmön ihollani
sillä ei maailma ole paha paikka.
ihmiset osaavat rakastaa
he vain huomaavat sen vasta kun on liian myöhäistä.
Kommentit
Lähetä kommentti