Translate my post to your motherlanguage! I can't promise good translations...

maanantai 31. maaliskuuta 2014

66. Jotain outoa, jotain kummallista, taivas on sininen

Ja näin unta eläintarhasta, liian väkevästä viinistä sekä väriräjähteistä
                vedin henkoset pienestä jointista ja hymyilin, olin onnellinen
          kaverin kaveri nauroi minun kanssani oudoille jutuille ja antoi minulle lisää ihme usvaa sisälleni
se oli hyvä uni ja aamulla meinasin tukehtua ilman paksuuteen

Vessan maalatut seinät tuovat mieleen kaukomaiden kirkkaan meren ja haluan vain sulkea huoneen
          sulkeutua huoneeseen joka on lähimpänä Karabian sinistä merta
       mutta ovi ei sulje pois ääniä
                                     se ei sulje pois korotettua puhetta, ei sillä että äänet riitelisivät
               ne äänet ovat kuuroja toisilleen, korotettuja kerta toisensa jälkeen, vain koska kumpikin tahtoo saada oman mielipiteensä, hienot tietonsa ja sanansa julki
                                ja minua alkaa ärsyttämään, mitä väliä onko meidän kattilat häälahjoja vuosien takaa
 tai kuinka politiikassa pitäisi osata tehdä juuri niinkuin meidän katon alla halutaan
           ja vaikka minä haluaisin hymyillä ja vaikka aamuni heräisi unen huumepöllyssä,
                         päivän mittaan kulmani kurtistuvat ja halu sisälläni huutaa ääni käheäksi kasvaa liian vahvaksi
        olen jo kypsä tähän
                         enkä voi valehdella, etteikö tekisi mieli hiljentää pysähtymättömät suut jesarilla niin, että puhujien viimeisetkin ajatukset tukehtuvat loppujen lopuksi ikuiseen unohtukseen.
                                                   haluan hiljaisuutta
                                                                 ja haluan sitä nyt

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

65. Mikä olisi helpompaa

On helpompaa ajatella seuraavaa minuuttia kuin seuraava vuotta
              on helpompaa kirjoittaa kauniita sanoja tuhat kuin ottaa yksi täydellinen kuva
     mutta mikä voisi olla sen vaikeampaa kuin unohtaminen
                                                  ehkä olen liian takertuva, kuin kärpänen liimapaperissa
            mutta ihmiset ovat minulle muutakin kuin silmiä, suita ja kasvoja, jotka piilottavat taakseen totuuden
ihmiset ovat minulle elämää, ihmiset ovat minulle turvapaikkoja
                           miksi kukaan haluaisi lähteä turvaisasta satamasta myrskyiselle merelle?
      Miksi kukaan haluaisi jäädä yksin ja unohtaa miltä tuntuu kun joku oikeasti rakastaa?
                                                  mutta me emme sitä valitse, emme me jotka haluamme rakastaa muita sydämemme jokaisella sopukalla, meidän mielipiteillä ei ole väliä
                         me olemme heitä, joita on helppo heitellä ympäriinsä, sillä me rakastamme
         ja minusta on helpompaa ajatella, että vihaan maailmaa kuin, että rakastan ihmistä joka voi hetkessä heittää minut helvetin kiirastuleen kärsimään.
                                     mutta minä en osaa valehdella, ja vaikka kuinka yritän vihata vihreitä silmiäsi tai violetteja hiuksiasi, kirsikan punaisia huuliasi minä en kykene siihen, sillä minä rakastan liikaa.

torstai 27. maaliskuuta 2014

64. Puhumisessa ei ole järkeä

              

Ja minä päätin
puhuminen on yliarvostettua
          miksi minun täytyisi
                                        kun ei yksikään muu, miksi minun pitäisi
                                                                                    kun minä olen ainut, jonka suusta tulee sanoja
                                              vääriä, sellaisia mihin kukaan ei voi reagoida
            sillä minä olen mielenvikainen, näen unta elämästä
                              kulisseissa vuorosanoilla ei loppujen lopuksi ole merkitystä
                                                     joten päätin jättää sanani sanomatta
       ehkä vielä joku vielä joskus huomaa, kuinka olen ollut hiljaa päiviä
                                                                 tai sitten ehkä vielä vuoden päästä
                                                                        minä kirjoitan paperille vuorosanojani
                                 joita kukaan ei tule koskaan kuulemaan tässä näytöksessä
                                            vaan lukemaan yksin, sitten kun minä olen mennyt
                                                                                

lauantai 22. maaliskuuta 2014

63. Piiloblondin haaveilua

Hiljaisuus on liian pitkä, väliin tekisi mieli huutaa kovaa muutama kirosanaa
                          mutta noudatan annettuja ohjeita kuten muutkin ja mietin mikä helvetti on replikaatio.
     Stressi laukeaa raastavaan itkuun ja vielä raastavampaan päänsärkyyn
juoksuaskeleet sulavalla jäällä hakkaavat sydämeen uutta rytmiä ja tunnen oikeasti saaneen elämäni takaisin
                   oikeastaan on melkein ikävä koulun penkille
En tiedä mistä kertoisin, tyhjä mieli ja vielä tyhjempi sanavarasto
                                          haluaisin vain jonkun jonka syliin käpertyä, lopettamaan tämän jännityksen
        haluaisin tuntea, että oikeasti elän tätä päivää kuin viimeistä päivää
 mutta aamuseitsämän herääminen ja juuri se ihana kirja sängyssä keskellä kirkasta päivää
                         ehkä vähän tylsää, ei mitään sellaista mitä minä oikeasti haluaisin
 haluaisin värejä, haluaisin musiikkia ja naurua, ihmisiä ympärilleni
                                               ihan niin kuin espanjalainen illallinen ja se tango
                   mutta minä elän Suomessa, täällä missä hiljaisuus ja rauhallisuus on hyve
                             ja ihmeellisen valoilmiön aikana käydään yksin juoksemassa kylki kipeäksi.
             välillä toivon, että olisin oikeasti brunette ja ruskeuttuisin jopa kevät auringosta
                                              toivon, että osaisin lausua seksikkäitä sanoja, joiden ärrät ja ässät rasahtelee
                         mutta minä olen piiloblondi, tartun teekuppiin ja haaveilen kesästä, jolloin näytän vielä valkoisemmalta kuin talvella, jolloin pigmenttiini yhtyy kylmä lumi.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

62. Elämä on yhtä evoluutiota

Haluaisin lukea kirjaa, väärää kirjaa, en sitä missä kerrotaan mitokondrioista
                 allopatrisesta lajiutumisesta, transkriptiosta
                                        haluaisin lukea rakkaustarinoita, suudelmista, kaksinaamaisuudesta
        Naurahdan, voi kun haluni ovat naiiveja
                               ehkä pitäisi keskittyä siihen kuinka mä nyt tässä elän ja oppia selittämään
                  mitä merkitystä on trypsiineillä ja nukleaaseilla
entäpä sitten heterotrofit ja PCR:t?

Kysymyksiin kuitenkin koitan vastata, näistäkin tuli vaan mieleen nitrifikaatio ja typen kierto
Miksi ukkonen herättää suuria tunteita?
Miksi jokin niin kaunis, voimakas ja kova voisi herättä suuria tunteita
                           salamointi tummalla taivaalla herättää jumalanpelkoa, kylmät väristykset kulkevat selkärankaa pitkin.. Enkä tiedä miksi niin kovasti se kaikki pistää minut hymyilemään.
       Ehkä mieluummin sanon, että jos koet ukkosen herättävän sinussa suuria tunteita, olet juuri täydellinen

Millaisia tunteita se herättää sinussa?
Hymyilen,
    rakastan istua nenä kiinni ikkunassa, odottaa seuraavaa välähdystä.
                      tuntuu kuin tyhjä kuoreni saisi jokaisesta salamasta shokkihoitoa aivan kuten kuolleetkin elvytetään sähköllä.
                        Ukkosella tunnen olevani elävämpi kuin koskaan.

ps. pieni leikki, kuinka monta asiaa sinä osaisit selittää ensimmäisestä kirjoitusosiosta?

maanantai 17. maaliskuuta 2014

61. Kun sä dissaat mua, mä dissaan sua takasin

Aurinko lämmittää routaista maata, mutta ei minun jäätynyttä sydäntä
                 tunnen olevani huonosti pukeutunut transu, kun astelen ulos kampaajalta ja sipaisen kulmiani.
  Mikään ei oikein naurata ja minulle on aivan sama elohopean myrkyllisyys
                                  ei haittaisi vaikka se syöpyisi läpi tyhjän kroppani
                haluaisin olla itsetuhoinen, haluaisin suostua noidan tarjoamaan myrkkyomenaan ja puraista
ei kait se haittaisi jos tukehtuisin maailman masennukseen ja epätoivoon
                                                  psykiatrit esittää ja lääkärit antaa reseptejä.
                         jos voisin, hakisin reseptin ihmisten tyhmyyteen ja antaisin pillerin jokaiselle henkilökohtaisesti litsarin kera, sillä tavalla se tulisi nieltyä varmasti.

Ja hörpi sinä vaan sitä helvetin lattees.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

60. Just shut up and pamper me

Aamuisin huomaan herääväni aina vain aikaisemmin
            huomaan venytteleväni vartaloa, joka ei vieläkään tunnu hyvältä kahden kuukauden jälkeen.
    kultaiset säteet nuolevat vedenkeitintä ja minusta on vaikeaa valita otanko vaniljan vai earl greyn.
Suljen silmäni ja lämpö tunkeutuu syvemmälle
                                tiedän, että tämän takia herään.
                                       tämän valon, joka sulkee minut hyväilyyn ja halaukseen
            jota kukaan ei ole tehnyt sitten räikeiden rakettien
Ja minun sydän hakkaa kiivasti vasten rintaa,
          vasten kylkiluita, jotka näkyvät hiukan paremmin tänään kuin eilen, minä hymyilen
   En tahdo kasvaa koskaan aikuiseksi ja puhua politiikasta
                                        tahdon kiukutella kuin lapsi ja rakastaa sinisilmäisesti
        vaikka tällä hetkellä kaikki ihmiset ovat minulle kaksinaamaisia
                       ja minä toivon, toivon sydämeni pohjasta, että joku tulisi ja muuttaisi tuon käsityksen
                                 että joku saisi minut taas luottamaan uudelleen
   ja vapauttamaan tämän kaiken rakkauden mikä puskee ulos rinnasta väärille ihmisille, väärään aikaan
                  minusta aamut jonkun vierellä eivät ole liikaa pyydetty
                              eikä varsinkaan suudelmat kevät auringossa
                                                      miksi minä en sitä voisi saada, osaanhan minä jopa hymyillä
                                                                                      ainakin silloin, kun käsketään.

torstai 13. maaliskuuta 2014

59. Vastaan, kun minusta tuntuu siltä

Ajattelin, että olenko hieman tyhmä, kun en tee vastauksistani suurta merkittävää postausta, joka välkkyy neonväreissä ja huutaa, että täällä olisi nämä vastaukset.
               Enkä minä ole tyhmä, minä olen minä ja minä vastaan kun aurinko paistaa hiukan ohuen pilviverhon takaa ja kun hymyilen hiukan, vaikka ei tekisi oikeastaan mieli yhtään.

Mistä tietää, että on kotona?
Koti on siellä missä sydän on, siellä missä tunnet itsesi levolliseksi.
Kodin ei tarvitse sisältää seiniä eikä kattoa, sillä ei tarvitse olla hienoa pohjapiirrustusta eikä muutamaa sataa neliötä.
Kodissa voi hengittää ilman, että yksikään sana ei tartu kurkkuun ja kodissa voi nauraa ilosta ja onnesta.
Koti on paikka mitä minä vielä etsin menetettyäni viime kertaisen turvan tunteeni.

Mitä, jos kaikki onkin unta?
Öisin toivon katoavani uniini, pääseväni takaisin rakkaan ihmisen luokse tai osaavani lentää halki taivaan
              toivon, että katoan todellisuudesta, vaivun koomaan, sillä unimaailma tuntuu minusta paremmalta
  vaikka sielläkin joskus minä hukun paksuun öljyyn, ammun viattomia ihmisiä ja itken niin kauan, että silmäni valuvat kämmeniin.
       Joskus mietin, onko tämä kaikki totta. Ohjaileeko meitä jokin, vai onko jossain joku toinen paikka, parempi paikka, josta meidät on eristetty. Meidät kuolevaiset, koska meillä ei ole arvoa siihen kauneuteen.
    tai ehkä meidät on vain laitettu väliajalle, pienen elämän ajan me kärsimme tässä likaisessa maailmassa, missä viha, kateus ja himo kuljettavat meitä eteenpäin.
Sitä en tiedä, että jos kaikki onkin unta. Enkä haluaisikaan, meidät on tarkoitettu tälläisiksi, tyhmiksi, sokeiksi olennoiksi, jotka tuijottavat vain omaa napaansa kunnes on jo liian myöhäistä pelastaa ympärillä sortuva maailma.

Uskotko avaruusolioihin tai kääpiöihin?
Naurahdin, pygmejä kaikkialla.
     Satu-/taruolennot asustelevat minun sydämessäni, rakastan tarinoita keijuista ja ihmishukista. Hymyilen uusille luonteenpiirteille ja oudoille tavoille, jotka paljastuu vampyyreistä tai vetehisistä. Minulle ne kaikki ovat yhtä totta kuin ihmiset, ne ovat yhtä todellisia minun päässäni kuin kuka tahansa ihminen.
               Ehkä olen uppoutunut liiaksi kirjojen maailmaan tai omiin pimeyksiini, mutta kyllä, minä uskon.

Entä kaksipäisiin kotkan ja suden risteytyksiin?
Uskon niihin nyt, kun joku on maininnut niiden asustavan edes jonkun pään sisällä.
            Ne ovat yhtä todellisia kuin jokaisen meidän ajatukset.

Kuunteletko musiikkia usein? Minkälaista?
Välillä haluan vaipua ihanan suloiseen keinuvaan matalaan aallokkoon ja toisinaan haluan tanssia lantioni kipeäksi yökerhon sydäntä hakkaavassa tahdissa.
      Musiikki ei kuulu joka päiväiseen tekemiseeni, ehkä sen takia kun olen liian laiska lataamaan kappaleita puhelimelleni.
Näitä olen kuunnellut tällä viikolla:


Tykkäätkö tanssia sateessa?
En tiedä mitään sen kauniimpaa ja ihanampaa kuin paljain varpain vaaleanvihreällä ruoholla askeleet sateen kanssa, joka lankeaa harmaalta taivaalta.
              Haluaisin vain nauraa ja pyörähtää pari piruettia.
  Tiedän, että tämä olisi parempaa jonkun kanssa jonka käsivarsille saisi lipsahtaa liukastuneesta askeleesta ja painaa huulet yhteen, vaikka väliin jäisi liian monta märkää hiussuortuvaa.
                                Ehkä vielä joskus..

Minkä värisen sateenvarjon omistat?
Oikeastaan en omista sateenvarjoa.
            Annan sateen kastella hiukseni, kun juoksen suojaan yllättävältä kaatosateelta
  tai sitten vain istun sisällä ikkunan ääressä, puhaltelen huuruja ikkunaan
                                   kirjotan katoavan sanan ja hymyilen pisaroille, jotka valuvat pitkin lasia alas.
           Mutta rakastan sateen ääntä sateenvarjoa vasten ja ehkä vain sen äänen takia vielä hankin itselleni läpinäkyvän varjon, jotta voisin katsella taivaalle suojastani.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

58. Autan maailmaa

Haluaisin napata mukaani hiustenkuivaimen
              vaipua kyykkyyn ja auttaa aurinkoa sulattamaan meidän pihan paksun jään
     muodostaa suuria, pieniä puroja
                           antaa kevään tulla nopeammin, lämmittää vaivaista varpua niin, että se hymyillen jaksaisi karistaa jääkiteet yltään ja tanssia kohti aurinkoa.
                                         Haluaisin herättää ikiroutaisen maan elon karkeloon ja opettaa mitä kevät on
        koska minusta tuntuu, että luontokin välillä kaipaisi apua
               vaikka vaan hiustenkuivaimelta
                         tai muutamalta lämpimältä kädeltä.
Me olemme itsekkäitä uskoessa auringon jaksavan viedä roudan pois
                 itsekkäitä, kun tuijotamme ikkunasta ja vaadimme nopeampaa kevään tulemista
   ehkä haenkin sen hiustenkuivaimen ja sulatan samalla myös ihmisten routaiset, kylmät sydämet
                                    niin, että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan saapuisi oikea kevät.
                                             ja rakkaus

maanantai 10. maaliskuuta 2014

57. Matkoja kulman taakse ja pois pimeydestä

Kello tikittää eteenpäin ja joka sanan myötä, jonka kirjoitan konseptille tunnen vapautuvani.
         Pimeydestä kehkeytyy yksinäinen säälittävä mörkö, joka kuihtuu pois kun vihdoin lopulta löydän valon
se on minun tarinani ja minun matkani pimeydestä valoon
                                   ja neljän ja puolen tunnin terapiaistunnon jälkeen hymyilen auringolle, joka tervehtii minua astuessani ulos lämpimään kevääseen.

Vastauksia kysymyksiin, joita te ette ole pahemmin kysellyt
- Kiki on minusta aivan loistavasti. Ei voisi olla paremmin, toisinaan kikillä ei oo kyllä kaikki hyvin, mutta eilen se sai kakkua ja nyt on kiki hyvin.
- koululipaston feng suihin vaaleanpunainen wunderbaum sopii täydellisesti, keventää tunnelmaa ja olen varma, että lentävät matot alkavat tuntua paljon mahdollisimmilta pienessä vaaleanpunaisessa tuoksupöllyssä. Tammi tietenkin imaisee tuoksun hyvin ja näin myös seuraava henkilö saa nauttia mielenräjäyttävästä migreenistä. Ripusta wunderbaum mieluiten oikeaan lipaston jalkaan ylösalaisin, jotta tasapaino säilyy.
- Haarukassa peitä wunderbaumilla piikit, tasapaino ja feng sui säilyy kun ruuan sijasta nuolaiset wunderbaumia.
- Muna, koska kaksi risteytynyttä eliötä loivat yhdessä epämuodostuneen yksilön, jota sitten me tyhmät aloimme kutsumaan kanaksi. Kennoa ei olisikaan, jos ei olisi munia.
- Kaikki alle 20% litkut ovat litkuja. Älä juo niitä silloin, kun haluat oikeasti tulla iloiseksi maailmasta ja tanssia lantiosi kipeäksi. Muista kuitenkin pysyä alle 20% juomissa, jos sinulla on taipumusta vilauttaa persettäsi tai muulla tavalla epäkorrektisti esitellä intiimialueitasi.

Jatkokysymyksiä on suotava esittää, koska vihreä.

perjantai 7. maaliskuuta 2014

56. Lupaan olla rehellinen - kysy?

Kirjoitan blogiini suurimmat syvimmät ajatukset, ne mitä ihmiset eivät voi päältä päin minusta nähdä
        valehtelen tunteistani ja kerron valkoisia valheita
puhun totta, mutta pienentelen asioita, mitätöin ne ja peittelen kauniilla sanoilla.
Ajattelin ensimmäistä kertaa antaa teille vallan kysyä minulta jotain ja nöyränä lupaan vastata rehellisesti, värittelemättä ja niin hyvin kuin suinkin osaan.

                                              Mitä sinä haluat tietää minusta?
                     Kysy ja minä vastaan, rehellisesti. 

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

55. Minä kerron ja minä haaveilen

Minä kerron teille aina taivaista, mielenmaisemastani ja väreistä
        piirrän kuvia valosta, rakkaudesta ja hiljaisuudesta
                                     toistan sanontoja ja naurahdan perään
   kerron teille elämästäni,
               itsestäni ja sielustani
                                     ylitsevuotavasta ikävästä ja rakkaudesta
                    siitä epävarmuudesta ja hetkittäisistä polttavista kyynelistä virtaamassa lattialle puroksi, joka huuhtoo portaita alas viedessään mukanaan askeleideni jalanjäljet
                                                niin etten enää pian tiedä mistä olen tullut
     eikä se minua haittaakaan, sillä paljastan teille myös syvimmät haaveeni
                       kehotan nostamaan katseen ylös ja katsomaan horisonttiin, sillä vain kaikista sokein jalkojensa tuijottaja pysyy paikallaan
                                      ja minä haastan itseni
                                           kerron teille siitä, kuinka osaan kuvata itseäni sanalla hyvä
           ja kerron teille sen kuinka tänään hymyilin juostuani kurkun kipeäksi
                       Paljastan myös ehkä sen, että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kyyneleet johtuvatkin onnesta ja pudotessaan ne taittavat prisman tavoin sateenkaaren seinälle.

lauantai 1. maaliskuuta 2014

54. Itseäänkin voi rakastaa

Internetin ihmeellisistä syövereistä päähäni on iskostunut yksi lause
                 jotta voisit rakastaa jotakuta toista, on sinun ensin rakastettava itseesi.
Itseäni? Miten ja miksi? Millä ajalla ja varsinkin miten tällä kropalla?
                                    Tällä persoonalla ja niillä liiallisilla kyyneleillä jotka kostuttavat paidan kauluksen.
      Ja huomaan tietäväni vastauksen.
                 ei rakastamisen kuulu olla helppoa,
                                    ei sen pidä olla hymyä aina peiliin katsoessa
         eikä itsensä kehuskelua suuressa joukossa
                                                         itsensä rakastaminen on sitä
                että aamuisin nousee ylös ja peiliin katsoessa voi hymyillä edes hiukan kun sääret näyttävät oikeastaan aika hyville ja vatsakin on hiukan litistynyt.
 Rakastaminen, niin itsensä kuin toisenkin vaatii työtä, ja sen työn minkä se vaatii, se pitää tehdä.
                     Ehkä minäkin vielä rakastan itseäni
                              ennemmän kuin tänä aamuna, koska minusta olisi oikein mukava vielä jonakin päivänä rakastaa jotakuta toista.