81. Lehtivene ilman tuulta

Tien vieressä purossa lipuu lehtivene
         veneen minäkin työntäisin vesille jos voisin, vadelmaveneen,
                                                    sellaisen josta aamulla radiossa lauletaan
  Herään aamuihin liian aikaisin
                   valvon öihin liian pitkälle ja päivisin tunnen painavani joka hetki enemmän
         toivoisin, että puntari värähtäisi miinuksen puolelle
                                lihakset kipeinä haukottelen termarimuki kädessä kuuntelemassa luentoa onnellisuudesta ja minusta tuntuu, että elämä rakastaa leikkiä minulla            
Haluaisin kyetä enempään, lukea enemmän, kirjoittaa enemmän, mutta päivät kuluvat liian nopeasti
                              tai ehkä se vain johtuu minusta
                                   siitä kuinka jään haaveilemaan paremmasta tulevaisuudesta
          vaikka voisin tehdä tästä hetkestä täydellisen
                        mikä minua vaivaa?
 milloin olen viimeksi edes oikeasti ollut surullinen
                          milloin viimeksi olen sanonut sydämestäni rakastavani - no.. se oli se yksi yö taas.
 enkö voisi vain potkaista veneeni irti laiturista ja näyttää pitkää vinoa keskariani jokaiselle rannalle jäävälle?
      sillä minusta tuntuu, että uusi maailma odottaa minua enemmän kuin tämä haluaa minun jäävän.

Kommentit

  1. Anonyymi22. huhtikuuta 2014 klo 8.09

    kuvittelen meille laivan

    VastaaPoista
  2. Anonyymi22. huhtikuuta 2014 klo 8.31

    puisen ainakin, ei muunlaisissa ole oikeaa tunnelmaa. viirikin on okei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina22. huhtikuuta 2014 klo 8.44

      purjeita ei tarvis olla. mentäs sinne minne aallot veis.

      Poista
  3. Anonyymi22. huhtikuuta 2014 klo 8.53

    virta minne veneen vie :(

    VastaaPoista
  4. Anonyymi22. huhtikuuta 2014 klo 9.40

    Mi........mi....mistä sinä intian tekaisit? >:D käännetään kuitenkin virtaa niin ettei se vie amerikkaan, ei se oo oikein luvattu maa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina22. huhtikuuta 2014 klo 10.11

      ..noku kolumbus meni sinne muka mut se oliki amerikka. Mennään madagaskarille, tai jonnekin pikkuselle saarelle tyynellemerelle.

      Poista
  5. Anonyymi22. huhtikuuta 2014 klo 10.28

    Poloiset aivoni eivät pysy mukana :( etsitään saari jota kukaan muu ei vielä oo löytänyt ja sitten laitetaan veneen viiri tikunnokassa valloituksemme merkiksi, victory

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina22. huhtikuuta 2014 klo 10.45

      Tämä on pieni askel meille mutta suuri askel ihmiskunnalle. Mä oon fine kunhan siellä on kaakaopapuja.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

118. Herää jo, minä heräsin jo tähän tunteeseen

Oletko koskaan yöllä herännyt unesta hymyillen?                Minä heräsin, ja et arvaa kenestä näin unta, sinusta.       meistä maailman huipulla laulamassa,                                               tanssimassa tähtitaivaan alla hiukset sekaisin, housujen lahkeet kurassa                   silmät loistaen kertomassa toisillemme tulevaisuudesta      tulevaisuudesta, johon ei aio suostua kulkemaan ilman sinua                                                     tulevaisuuteen, jonne haluan aurinkoa ja oransseja ja punaisia lehtiä                             ja ainiin                                        tietenkin sinun huulesi                   pimeydessä vasten minua samalla, kun repeät nauramaan                                                          samalla hetkellä kun elämä virtaa kovempaa suoniimme    ja unohdamme yhdessä, miksi edes koskaan epäilimme,                                  sillä hei,                                            ainut mitä voisi tapaht
Lue lisää

7. Koskaan, ei koskaan ole liian vanha

Kuva
Koskaan ei voi olla liian vanha pelaamaan vanhoja pelejä lapsuudesta taikka katsomaan piirettyjä päivän ajan, kun vettä sataa tai muuten vain ei jaksa kohottaa yhtäkään raajaansa ylös. Tänään löysin itseni yllättävästä tekemisestä. En ole pitkään aikaan koittanut piirtää mitään ja useimmiten piirtämiseni loppuu tuskalliseen savatteluun ettei mikään onnistu tai että en osaa edes piirtää. Tällä kertaa kävi hiukan toisin. Olen jo pitkään haaveillut tatuoinnista, jopa kahdesta hihatatuoinnista. Tatuoinnin aihekin on ollut aika hyvin selvillä ja tiedän mitä ainakin toiseen käteen haluan. Sen pohjalta rupesinkin tänään piirtämään ja sain lopputuloksesta niin hyvän, että voin olla jopa ylpeä itsestäni. .. Siis hetkinen.. Kuvassa on Miyazakin piirrettyjen anime-elokuvien olioita. Eikö ne oo tehty lapsille? Ja paskat sanon minä, Miyazakin elokuvista, sekä sarjakuvista löytää paljon syvällistä pohdittavaa myös vähän vanhemmat katsojat. Olen tutustunut näihin olioihin jo pienestä pitäen j
Lue lisää

129. 17.5.2015 Yltäkylläisyyssyyllisyys

Olenko unohtanut Olen löytänyt  äärirajani                           kadonnut hiljaisuuden jokiin. Usvaisiin Meriin, joista veneilijät kertovat taruja.       sulkenut   Aktivoinut näköhermoni, kuuloaistini ulkomaailmalta.                                      Olenko unohtanut   löytänyt  maailman                   sen kahinan, kun tuuli kulkee ohitse puiden ja vie mukanaan    tuon viimeisenkin henkäyksen       ihmetyksen vanhoja kulttuureja ja rakennuksia kohtaan. Syvemmällä kuin Mariaanien hauta, olen itsessäni                                      ja  putoan     löydän  sekunti sekunnilta alemmas, syvemmäs   enemmän, paremmin              enkä enää osaa hengitä kuin ennen,                       silloin kun maistan ilmassa auringon ja elämän. Nyt pimeydessä   valossa  rintaani painaa vain   sivelee  näkymätön käsi ja happi on inhottava pakko   elämä.                                     Kuinka riisun yltäni turhamaisuuden ihon,                   revin  esille taas sen veren
Lue lisää