Translate my post to your motherlanguage! I can't promise good translations...

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

93. Raatelen pimeyteni

Enkä koskaan uskonut, en uskonut
           että osaisin tanssia kuunliljoilla täysikuun repiessä ihoni yltä oikean hahmoni
      yltä ahnaan ja nälkäisen pedon
                                   toisinaan jopa uskoin, että pedon askel olisi raskaampi
              mutta kun nyt saalistan sydän pamppailen
                                         olen hiljaisempi kuin koskaan aikaisemmin
 hiivin valosäteiden välistä ja piiritän sinua
                                          eikä sinulla ole hajuakaan, että aion painaa sinut maahan
                        viillellä viimeisetkin rippeesi maahan, ravinteeksi kuunliljoille, joilla minä tanssin
        en enää tahdo haudoilta, kuolleilta maistuvaa teetäsi
                                                               enkä irstasta hammasrivistöäsi korvani juureen
  sillä minä olen löytänyt valon
                    minä olen muuttunut sudeksi jotka ennen raatelivat minua
            tällä kertaa minä en katoa
                                    tällä kertaa minä kadotan sinut
                                                                     rakas pimeyteni

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

92. Inkaliljat

Muutaman tuhatta kukkaa
            ja minä kovin likainen ja väritön,
                                        keskellä kasvavaa elämää ja värejä
     Onko minusta muuhun kuin mullaksi?

Miksi et voisi olla täällä?
                     Voitaisiin valvoa yhdessä kolme päivää putkeen
           ilman sitä vitamiinimehua..

maanantai 12. toukokuuta 2014

91. Vastaisitko

Vastaisitko, jos kysyisin
                        juuri ennen aurinnousua
              pimeässä
 iho ihoasi vasten
             luuletko, että uskaltaisit rakastua minuun?

                               Vastaisitko, jos soittaisin elämästä humaltuneena
                                                       laitakaupungin yöstä,
                      kyyneleistä turvonneet silmät ummessa
                                                valmiina rukoukseen ennen viimeistä matkaani?

Vastaisitko, jos kysyisin
                     onko tämä kaikki vain näytelmää, 
        lavasteita ja naamioita
                                                               sillä minusta tämä tuntuu tällä hetkellä aivan liian täydelliseltä.

torstai 8. toukokuuta 2014

90. Kirkkaan keltaiset keittiönkaapit

         Vapaana hengittämään, vapaana valossa
                                 päässä kuva aamupalapöydästä
                       sielu hymyilee ja Olavi Uusivirta laulaa kuinka helppoa on olla onnellinen
    Kirkkaan keltaiset keittiönkaapit
                                        kuinka ne minulle huusikaan
                               ja tänään kun kävelin ohi
                                                        se tuntui aivan kodilta
                   kolikotkin ovat kultaisia
                                                 ja niillä vois ostaa kurkumaa, kultaa joka maistuu hyvältä
              ja vaikken saakkaan persialaisia mattoja,
                                                        minä voin pudota lasitetulta parvekkeelta
                                      tai vain itkeä onnesta vaatehuoneessani
     miten ihmeellistä elämä onkaan
                                   ehkä vihdoin löysin ketjunkatkojan
                                                                              metallikuula jää pimeyteen
                              ja minä olen yhtä valoa keittiönkaappieni kanssa
                                                                       sillä minä omistan palan aurinkoa
                                                                                                                 valoa
                                                                                                        ja ihan hiukan sinua

tiistai 6. toukokuuta 2014

89. Vasta sitten

                                                Vasta kun metrot sukeltavat meriin
                           vasta sitten minä lupaan luovuttaa
                                      vasta silloin minä lopetan hengittämästä
                                                                        ja rakastamasta jokaista vastaantulevaa
            ja vasta, kun minut hirtetään tekopyhyydestä
                                    vasta sitten suljen suuni
                             vasta sitten avaan sydämeni ja täytän teidät kaikki lämmöllä
                                                          sillä minä olen tulta,
                                            minä olen sanoja,
                        enkä minä aio alistua ennen kuin olen hakannut pimeyden kallon halki
                                         niin, että öljy valuu pitkin rantakallioita
                                                                           ja tahrii merimetsojen sulat
                                    vasta sitten minä lupaan rakastaa
                                                                               vaikka sinua


maanantai 5. toukokuuta 2014

88. Ketunvalssi

Pajupilliä soittava kettu
        ja minä aurinkoon jumittunut varpu,
                                              ei saatana, onko tämä edes totta
    vai kuulenko minä harhoja, kun läheisellä pellolla tanssivat hiiret sekä fasaanit
                                     ehkä joku vielä minullekin pukee päälle kultaisen mekon ja hunnun
                  ennen kuin tarttuu kädestäni
                          ja vie viimeiseen tanssiin, soittaen minua kauniimmin kuin kukaan
                                         tanssiin, jota en halua lopettaa koskaan
                                                      koska piruetit ovat liian koukuttavia
 ps. minä elän ja piirrän lantiollani ympyröitä

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

87. Kun taivas putoaa

                          Ja kun taivas putoaa
                                        haluan joutua susien hyökkäyksen kohteeksi
                  haluan sinut
                                vaikka en tiedäkkään mikä tämä tunne on
                                                        kun eilen vielä olin tuo
                                                                 tänään olenkin hän
                                               mutta onko sillä väliä
                                                                             minä haluan vain tuntea
                             haluan vain hymyillä hiukan enemmän
                                                               ja kun taivas putoaa
                                                haluan tulla raadelluksi
                                                              pala palalta syödyksi
                                                                                sillä mustelmat ovat kivoja
                         ja minulla on jotain purkamattomia haluja
                                                          aivan sama kuka olen huomenna
                                                    tänään haluan sinut

lauantai 3. toukokuuta 2014

86. Ravistettava ennen sekoittumista

Oli pimeys, oli aamuaurinko olohuoneen lattialla, kanelia ja kurkumaa
            onni asui sydämessä, nauru raikui helpommin kuin koskaan
       ja ehkä luin runojani ääneen niin,
                                           että meinasin tukehtua omaan menneisyyteeni
                         strobovalojen välkkyessä tunsin eläväni
                                    kertooko se jotain minusta, jos itken ilman kyyneliä
   ja minä olin sokea perhonen
                     kalteva pinta
              auringon laskiessa vaaran päällä minä toivoin putoavani alas läpi maan
                                                              ja ellen olisi saanut sitä pientä lämmitystä ulkona, olisin jäätynyt kiinni maahan ja oksentanut sisuskaluni ulos, koska toisinaan en tiedä ketä vittua rakastan
                   vauhtia enemmän kuin tarpeeksi kuolonkierteeseen
                                     mutta minä olin onnellinen, pieni
                            osasin laulaa kovaa yhdessä
                                   ja uskalsin laittaa napapaidan, vaikka en olekaan sitä mitä toivoisin
        elämäni ensimmäinen kerta
                          ja minä kysyn itseltäni tänään
                  voivatko öljy ja vesi sekoittua keskenään
                                                jos niitä oikein kovin kovaa ravistaa
 sillä sisälläni kasvaa möykky,
                                       joka on raskas kuin pimeys
                                  ja loistaa kuin valo, tätäkö elämä on?
                                                 eikö joku vain voisi rakastaa minua tyhjäksi
                          minä haluaisin olla vain onnellinen
                                    ainoastaan hymyillä, en jaksa enää hukkua likaiseen suolampeen
                                              iske minulle muistinmenetys
                                                        ja opeta minulle maailma ilman pimeyttä