Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2014.

93. Raatelen pimeyteni

Enkä koskaan uskonut, en uskonut            että osaisin tanssia kuunliljoilla täysikuun repiessä ihoni yltä oikean hahmoni       yltä ahnaan ja nälkäisen pedon                                    toisinaan jopa uskoin, että pedon askel olisi raskaampi               mutta kun nyt saalistan sydän pamppailen                                          olen hiljaisempi kuin koskaan aikaisemmin  hiivin valosäteiden välistä ja piiritän sinua                                           eikä sinulla ole hajuakaan, että aion painaa sinut maahan                         viillellä viimeisetkin rippeesi maahan, ravinteeksi kuunliljoille, joilla minä tanssin         en enää tahdo haudoilta, kuolleilta maistuvaa teetäsi                                                                enkä irstasta hammasrivistöäsi korvani juureen   sillä minä olen löytänyt valon                     minä olen muuttunut sudeksi jotka ennen raatelivat minua             tällä kertaa minä en katoa                  

92. Inkaliljat

Muutaman tuhatta kukkaa             ja minä kovin likainen ja väritön,                                         keskellä kasvavaa elämää ja värejä      Onko minusta muuhun kuin mullaksi? Miksi et voisi olla täällä?                      Voitaisiin valvoa yhdessä kolme päivää putkeen            ilman sitä vitamiinimehua..

91. Vastaisitko

Vastaisitko, jos kysyisin                         juuri ennen aurinnousua               pimeässä  iho ihoasi vasten              luuletko, että uskaltaisit rakastua minuun?                                Vastaisitko, jos soittaisin elämästä humaltuneena                                                        laitakaupungin yöstä,                       kyyneleistä turvonneet silmät ummessa                                                 valmiina rukoukseen ennen viimeistä matkaani? Vastaisitko, jos kysyisin                      onko tämä kaikki vain näytelmää,          lavasteita ja naamioita                                                                sillä minusta tämä tuntuu tällä hetkellä aivan liian täydelliseltä.

90. Kirkkaan keltaiset keittiönkaapit

         Vapaana hengittämään, vapaana valossa                                  päässä kuva aamupalapöydästä                        sielu hymyilee ja Olavi Uusivirta laulaa kuinka helppoa on olla onnellinen     Kirkkaan keltaiset keittiönkaapit                                         kuinka ne minulle huusikaan                                ja tänään kun kävelin ohi                                                         se tuntui aivan kodilta                    kolikotkin ovat kultaisia                                                  ja niillä vois ostaa kurkumaa, kultaa joka maistuu hyvältä               ja vaikken saakkaan persialaisia mattoja,                                                         minä voin pudota lasitetulta parvekkeelta                                       tai vain itkeä onnesta vaatehuoneessani      miten ihmeellistä elämä onkaan                                    ehkä vihdoin löysin ketjunkatkojan                                              

89. Vasta sitten

                                                Vasta kun metrot sukeltavat meriin                            vasta sitten minä lupaan luovuttaa                                       vasta silloin minä lopetan hengittämästä                                                                         ja rakastamasta jokaista vastaantulevaa             ja vasta, kun minut hirtetään tekopyhyydestä                                     vasta sitten suljen suuni                              vasta sitten avaan sydämeni ja täytän teidät kaikki lämmöllä                                                           sillä minä olen tulta,                                             minä olen sanoja,                         enkä minä aio alistua ennen kuin olen hakannut pimeyden kallon halki                                          niin, että öljy valuu pitkin rantakallioita                                                                            ja tahrii merimetsojen sulat                  

88. Ketunvalssi

Pajupilliä soittava kettu         ja minä aurinkoon jumittunut varpu,                                               ei saatana, onko tämä edes totta     vai kuulenko minä harhoja, kun läheisellä pellolla tanssivat hiiret sekä fasaanit                                      ehkä joku vielä minullekin pukee päälle kultaisen mekon ja hunnun                   ennen kuin tarttuu kädestäni                           ja vie viimeiseen tanssiin, soittaen minua kauniimmin kuin kukaan                                          tanssiin, jota en halua lopettaa koskaan                                                       koska piruetit ovat liian koukuttavia  ps. minä elän ja piirrän lantiollani ympyröitä

87. Kun taivas putoaa

                          Ja kun taivas putoaa                                         haluan joutua susien hyökkäyksen kohteeksi                   haluan sinut                                 vaikka en tiedäkkään mikä tämä tunne on                                                         kun eilen vielä olin tuo                                                                  tänään olenkin hän                                                mutta onko sillä väliä                                                                              minä haluan vain tuntea                              haluan vain hymyillä hiukan enemmän                                                                ja kun taivas putoaa                                                 haluan tulla raadelluksi                                                               pala palalta syödyksi                                                                                 sillä mustelmat ovat kivoja    

86. Ravistettava ennen sekoittumista

Oli pimeys, oli aamuaurinko olohuoneen lattialla, kanelia ja kurkumaa             onni asui sydämessä, nauru raikui helpommin kuin koskaan        ja ehkä luin runojani ääneen niin,                                            että meinasin tukehtua omaan menneisyyteeni                          strobovalojen välkkyessä tunsin eläväni                                     kertooko se jotain minusta, jos itken ilman kyyneliä    ja minä olin sokea perhonen                      kalteva pinta               auringon laskiessa vaaran päällä minä toivoin putoavani alas läpi maan                                                               ja ellen olisi saanut sitä pientä lämmitystä ulkona, olisin jäätynyt kiinni maahan ja oksentanut sisuskaluni ulos, koska toisinaan en tiedä ketä vittua rakastan                    vauhtia enemmän kuin tarpeeksi kuolonkierteeseen                                      mutta minä olin onnellinen, pieni                             osasin laulaa kovaa yhdes