93. Raatelen pimeyteni

Enkä koskaan uskonut, en uskonut
           että osaisin tanssia kuunliljoilla täysikuun repiessä ihoni yltä oikean hahmoni
      yltä ahnaan ja nälkäisen pedon
                                   toisinaan jopa uskoin, että pedon askel olisi raskaampi
              mutta kun nyt saalistan sydän pamppailen
                                         olen hiljaisempi kuin koskaan aikaisemmin
 hiivin valosäteiden välistä ja piiritän sinua
                                          eikä sinulla ole hajuakaan, että aion painaa sinut maahan
                        viillellä viimeisetkin rippeesi maahan, ravinteeksi kuunliljoille, joilla minä tanssin
        en enää tahdo haudoilta, kuolleilta maistuvaa teetäsi
                                                               enkä irstasta hammasrivistöäsi korvani juureen
  sillä minä olen löytänyt valon
                    minä olen muuttunut sudeksi jotka ennen raatelivat minua
            tällä kertaa minä en katoa
                                    tällä kertaa minä kadotan sinut
                                                                     rakas pimeyteni

Kommentit

  1. toivon sinulle kaikki maailman voimat, kaataaksesi sen mikä edessä on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimaa saan auringolta ja ihmisiltä. Minulla on voimaa enemmän kuin maailman vahvimmalla.

      Poista
  2. voimakasta. herranen aika. olen lähes sanaton. kosketit taas, voi jumalat

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

118. Herää jo, minä heräsin jo tähän tunteeseen

7. Koskaan, ei koskaan ole liian vanha

94. Älä joudu armas aika