Translate my post to your motherlanguage! I can't promise good translations...

lauantai 28. kesäkuuta 2014

103. Psychedelic heaven

Sulje vain silmäsi kuolevainen,
                    ja astu toiseen ulottuvuuteen, syvälle mielesi sisälle

perjantai 27. kesäkuuta 2014

102. Rakkausrunoja

Kuten moni on saattanut huomata, ettei minulta ole nyt pitkään aikaan oikein irronnut mitään tänne blogin puolelle.
Ajatukset on kulkenut oudoissa paikoissa ja päähäni on painettu leimasimella kysymys: "kuka minä olen?"
                        Iltaisin uni tulee nopeammin kuin koskaan, koska unissa tunnen olevani totta
       silmät auki tunnen olevani liian väsynyt, mieli niin täynnä sanoja, että se pysähtyy
                      Huomaan yhä useammin jääväni tuijottamaan kaupassa soijamaitohyllyä tai luomurusinoita
                                                   suu auki, ajatus pysähtyneenä
                                                          aivan kuin unohtaisin, miksi olen tässä maailmassa
              välillä tuntuu, että olen tekemässä läpimurron. Joskus tuntuu, kuin olisin keksimässä jotain suurta, mutta lopulta se vain liukuu pois käsistäni ja olen taas yksi onneton, kadonnut olento

Juhannusyönä rantasaunassa aamukolmelta onnenkyyneleet valuivat vuolaana, samalla kun aamuaurinko nousi värjäämään saaren puut kultaan.
                    tuntui aivan hyvältä idealta jäädä vielä istumaan olohuoneen sohvalle silmät kiinni kultasädetykseen, kun kaikki muut olivat jo menneet nukkumaan
                                     radiossa puhuttiin meteopaateista, ja minusta tuntuu että olen sellainen
                        sääherkkä
            Saisinko säilöä auringon purkkiin ja hymyillä aina?
                   nämä pilvet saavat minut voimaan pahoin, pääni särkemään, kyyneleeni sakenemaan pimeydestä

     Haluaisin kertoa teille pitkiä tarinoita, sukeltaa syvälle mieleeni, mutta en osaa edes aloittaa, koska tunnen olevani niin kovin väsynyt, voimaton ja haalea, hiukan läpinäkyvä.
   
     Siksi ajattelin, että linkkaisin teille tänne minun rakkausrunoja.fi käyttäjätilin, jotta voisitte sieltä lueskella jotain materiaalia mitä en ole koskaan julkistanut täällä blogin puolella. Toivottavasti tämä auttaa edes hiukan pahimpaan ikävään minun runoja kohtaan. (Jos sellainen mahdollista edes on.) <-- (Kuulosti liikaa Yodalta.)

                                                  rakkausrunot.fi, käyttäjä Virvanliekki

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

101. Mitä haluan olla tänään

Mitä olin eilen
                   mitä voisin olla tänään
           pianon koskettimet laulavat elämää
                                                                  ja minä olen paju
         minä soin huulillasi
                             minä hengitän sinua
                         mitä haluan olla tänään
                                                              kun kaikki on mennyt
  kun ensimmäisenä herään pakkaseen
                                                     ja tapettuihin toivoihin
                                                              voi, kun voisin lausua jotain ranskaksi
                  ja olla pelkäämättä ihmisiä
                                    mitä minä edes silloin olisin 
                                                        pajupilli tuulessa
                         veden väreilyä aalloilla
                                                                                  kaukana rannasta

Tänään olin toisessa maailmassa
                   ja mietin kuinka valio voi omia onnen tavaramerkikseen lastenpuurolle
         joudunko ostamaan onnea
                             vai voinko varkain kehittää sitä jossain piilossa tuomitsevilta kurttukasvoisilta katseilta
Tänään en kyllä jaksaisi vaikka kuinka koittaisin, 
                           tai ehkä sitten yöllä, kun puhelin alkaa taas soimaan ja voin lukea hänelle runojani 
                   hiukan hengästyneellä äänellä ehkä.

Rakas Aika, voisitko pysähtyä viikonloppuna, haluaisin nauttia mökkielämästä silmät kiinni hiukan humaltuneena ja tuntea kuinka kaikki pimeys valuu keskelle sisintäni, tyhjentää kuoren. Haluan maata ja kuunnella kuinka sisälläni soi ja anna minulle aikaa kirjoittaa muutama kaunis lause aamuyöllä, kun usva nousee metsään piilottaakseen metsän taiat minulta. 

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

100. Kolme toivomusta

Sokeana valosta, turvassa pimeyden kohdussa.
                                mietin kumpaa rakastan enemmän
taannoin kirjoitin, että on aivan sama hukkuuko terävään valoon vai pimeyteen, kumpikin kadottaa
            Mutta en halua hämärääkään, en halua haaleaa. Tahdon sysimustaa ja vitivalkeaa
                                    ja ehkä juuri sen takia sieluani leikataan kahtia lihaveitsin


Sataman toivomustonkat, kolme toivomusta ihmisille, jotka uskaltavat toivoa
                          sillä on myös heitä, jotka naurahtavat pilkaten moiselle tyhmyydelle
    minä olen jo menettänyt kaiken toivon pimeydelle, joten miksipä ei?
                                                      Nyt vain odotetaan asioiden tapahtuvan, nyt on sinun vuorosi nousta lavalle ja lausua vuorosanasi Aika.


Ja merimies kivellä käski minua hymyilemään,
                     ja minä suljin silmäni ja tottelin, olin tyhmä. Putosin omien silmäluomieni takana olevaan tyhjyyteen vaikka toisella puolella loisti sydäntä lämmittävä syvä valo.
                                               Valo, jota sivelen haavoihini salvana.
                                                             Valo, jota tihkuu hänen äänestä puhelimen läpi.

lauantai 14. kesäkuuta 2014

99. Kala ilman kiduksia

Minä en uskalla
                    en enää uskalla hengittää, keuhkot voivat täyttyä puhtaudesta
        ja puhtaus voi sisälläni reagoida sisimpäni kanssa, vastareaktio repisi minut kappaleiksi
En uskalla enää katsoa maailmaa, 
                              sillä pimeyteni ujuttautuu kaikkeen mitä pidän kauniina, 
                    se hukuttaa alleen auringonkin samallalailla kuin se hukuttaa minut
                Minä en uskalla tuntea, 
                                                 en uskalla antaa ihoni sävähtää, en anna sen nauttia, 
  miksi pitäisi, enhän tiedä mitä edes tahdon, muuta kuin kuolemaa. 
                                   missä olen
                                        voitko olla pelastamatta minua
                 sillä haluan ajelehtia myrskyn syvimpiin vesiin kadotakseni yhtä mysteerisesti kuin synnynkin
hajota palasiin, joiden yhteen liittyminen on taas yksi pieni murto-osa mahdollisuus
                                         ja hyvä niin, miksi tälläisen olennon on täytynyt muodostua
          mikä minussa on hyvää, muukin kuin halu pelastaa muut 
                                                               en minä täällä ole itseni takia, 
                     ja ehkä minun onkin aika mennä, kun olen lastannut veneeseen viimeisenkin siipirikkoisen
sitten minä kala ilman kiduksia voin vaipua likaisen suolammen pohjaan
                                                         hiukset keijuen kauniisti, 
                                                                                    elottomasti,
                         niin kuin minä keijun nyt hengittämättä muuta kuin pimeyttä

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

98. Hullu


Ei sillä oo välii, et oon hullu
            Kuka sanoi, että maailmassa on säännöt ja normit?
      Minä pystyn lentämään
                                  vaikka vaan kielekkeen reunan yli

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

97. Taas

Taas minä tein sen
              luulin harhoja, kuvitelmia, maalailin kauniita tyhjälle kankaalle, jonka tiesin olevan hävitysuhan alla
          katsokaa kuinka tyhmä olen
                                   katsokaa, olen kadottanut itseni

                                                                                taas

lauantai 7. kesäkuuta 2014

96. Saalis

                                    Herättäisitkö sieluni henkiin,
                                                                   jos auringon säteissä aamukasteessa
                                                     lehdon kehdossa
                                   kanervien kumartaessa
                                                                       leikkisin olevani
                                                                                           sinun kauriisi?

perjantai 6. kesäkuuta 2014

95. Aurinko, oletko minä?

               Auringonihottumaa
                               lämpö sisällä syvällä ja vaikka kirkas valo kadottaa värit
          minut on kääritty kultaan
                            kultaan, jota syventää naurut, kurkuma ja keittiönkaapit
                                                      osaanko enää edes olla surullinen?
                      näin haluaisin tuntea aina
                                  haluaisin olla onnellinen aina, mutta talvi
       en suostu miettimään sitä vielä, sillä huomenna uusi päivä polttaa hiukan poskiani lisää
                                     ja huomenna minä suutelen hellästi inkaliljoja
               voisitko kertoa
                                  onko tämä todellisuutta vai olenko se oikeasti minä kenet näen valossa?
                            kaukana pimeydestä
                                    päämäärässään
                                                         sillä minusta tuntuu, että tämä kävi liian helposti
        mutta ei se mitään.
                           tämän tunteen vuoksi voin vajota takaisin sitten kuin sen aika tulee
                                                                        nyt haluan vain hymyillä
                                                                                            paljaat jalat kuumalla asfaltilla

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

94. Älä joudu armas aika

Eikä aika lopeta kulkemistaan, vaikka kuinka koitan pysähtyä mököttämään kuin pikkulapsi, etten jaksa enää.
Rakas hellä armoton parantajani, voisitko pysähtyä edes siksi aikaa, että kerkeisin tajuta, kuinka onnellinen olen. Tämä on kirje sinulle Aika, lue tämä siis hyvin tarkkaan ja huolellisesti.
Jalkoihini sattuu ja tuskastelen, ettei rahat riitä hierojaan.
Muuttolaatikot ovat kevyitä, kuinka helppo onkaan kantaa yhdellä kädellä vaikka suuri kiven järkäle.
                   Yössä hänen äänensä saa minut itkemään onnesta, juuri niin hiljaa, ettei edes hän kuule, ettei kukaan kuule, eikä se haittaa sillä valmistujaisyönä minut kuuli jokainen.
                          mutta kukaan ei kuullut silloin ajatuksiani,
     kyllä tämä toisinkin päin toimii, en muista mitä sanoitte, en muista mitä näin.
                                                          Olin siellä taas, tiedättehän, pimeydessä, syvällä, yksin, rikki.
Mutta viime yönä taivaalle nousi sateenkaari ja minusta se oli aivan liian huutomerkkiä.
                                   vaikka kuulinkin puhelimen luurista hänen äänensä ja löysin itseni hetkeksi.
Aika, minne olet kadonnut ja mikset silti voi kulkea nopeammin. Jaksaisitko sinä kantaa minun onnea, jos minä juoksisin rinnallasi hengästyneenä? Minä en tahdo tulla jäljessä, minä haluan olla nykyisyyttä ja tulevaisuutta, juuri niin kuin sinäkin olet.
   Kerron sinulle myös jostain muusta kuin kipeistä jaloistani sekä "piipittävästä mieshormoneja tarvitsevasta" äänestä, jonka kuulemista odotan nyt kuin kuuta nousevaa.
           Huomasitko edes kiireeltäsi, kuinka minä seison omilla jaloillani?
                   Minä tiedän, ettei sinulla ollut aikaa jäädä vatvomaan pimeyteen minun kanssani vaikka saitkin leukani kohoamaan kohti valoa, mutta huomaatko nyt, enää en huku öisin suolampeen.
            Nykyään katselen kuinka vuoret kaatuvat ja kuinka aallot pyyhkivät yli likaisen maailman.
    Älä huolehdi, älä vielä, minä selitän.
                                   Kun minä katson suurta vuorta keinumassa yhdellä laidallaan tai pilviä hipovien aaltojen lainehtiessa kohti minua, minä tunnen olevani elossa, minun sieluni värähtää, se hengittää, se elää.
Enkä muista, muistanko edes miltä tämä tuntuu, ja kun aamulla herään, minä olen minä.
      Kuuletko Aika kuinka nauran?
                           Kuuletko kuinka sydämeni lyö?
                                                                                       Minä olen tässä ja minä olen vapaa.
ps. Laudaturia äidinkielestä täysillä esseepisteillä, kiitos Pimeyteni, en ole sinuakaan unohtanut.
pps. keltaiset keittiönkaapit ovat konkreettisemmat kuin koskaan, varsinki aamuisin auringon värjätessä ne vieläkin keltaisimmiksi, niin keltaisiksi, että silmäni sokaistuvat.