107. Kesämuistelmia

Kesä valui nopeammin sormien välistä kuin hiekka, työ vei päivistä suurimman osan kadoksiin ja loput ajasta yritin tehdä jotain mieleenpainuvaa, teinkö sittenkään?
Koska hetket, muistot ja muuten vain mielikuvat ajoista ovat minulle tärkeitä, mietin, että ehkä voisin jakaa teille asti tämän kesän kokemukset pienen listan muodossa.      

      Kesäkuu

○ Muutin ensimmäistä kertaa omaan asuntooni, ajatukset kämpästä ja yksinäisyydestä (rauhasta) tuntuivat tällöin ihanalta, hetkeä myöhemmin ahdisti ja itketti kovasti. Onneksi sain usein vieraita.
○ Pidimme pienessä piirissä pikku tuparit. Tuparilahjaksi ananas ja tequilaa. Viikonloppuvieraaksi sain etelästä serkkuni ja tuntui mukavalta kulkea minne halusi, milloin halusi.
○ Juhannuksena saareen veneellä loistoporukan kanssa, viikonloppu täynnä naurua, iloa ja kauniita auringonnousuja. Itkin ensimmäistä kertaa K:lle puhelimessa ja kuuntelin jo kylmenneessä saunassa aamu neljältä hänen kertomuksia siitä kuinka hän pitää minusta koko ajan enemmän. Hiivin aamulla sänkyyn enkä meinannut saada unta, elämä tuntui olevan liian kaunista.
○ Vietin aikaa ystävieni kanssa, juttelin syvällisiä ja löysin uuden lempibändini sekä kauniin soittimen. 
○ Työt olivat vielä  kivaa, sain hoitaa ja kastella kukkia. 

     Heinäkuu

○ Sain vieraita etelästä uudelleen, serkkuni ja tämän poikaystävä tulivat vierailemaan viikonlopuksi, joka meni hyvin kosteissa merkeissä. Yöllä puhuin puhelimessa K:n kanssa ja keinuin uimarantamme verkkokiikussa valkoviiniä juoden. 
○ Olavi Uusivirran keikalla humaltuneena uudemman kerran valkoviinistä, laulettiin ja kiljuttiin äänemme käheiksi kylämme joka vuotisissa porsas-juhlissa. Menimme luvattomasti backstagelle juttelemaan Olaville, saimme nimmarit ja selfiet. Hymyilytti. Todella paljon. Seuraavana päivänä ojensin nimmarilla varustellun Olavin uusimman levyn konffista päässeelle rakkaalle ystävälleni ja pistin hänet itkemään. Kakku oli hyvää ja kesä tuntui oikeasti olevan kesä. 
○ Työt vaihtuivat raiskaiksi, pelkäsin henkeni edestä paahtavan auringon alla, että palan ja kuolen pellolle haran ja paarmojen sekaan. 
○ Ajelin kuskina ja tanssin baarissa selvinpäin, tiedostin liikaa ja huomasin huolehtivani liikaa. Aamulla nauratti toisten krapula.
○ Työt loppuivat, sain yhden päivän aikaa jännittää ja shoppailla äidin kanssa ennen kuin K tuli bussilla tänne. Bussi saapui vähän ennen kahdeksaa ja toi mukanaan hermostuneen suloisimman näyn, jonka olin koskaan nähnyt. Hymyilytti, tuijotutti, mutta ensimmäisenä sain käskyn olla katsomatta, K oli yhtä pientä hämmentynyttä paniikkista vyyhtiä. Ensimmäinen ilta kului punastellessa, liikahtamatta, kunnes ystäväni pyysi meitä uimaan, K oli edelleen paniikissa. Minä vapauduin kun pystyin olemaan avoin ystävieni seurassa, ilta meni uimisen jälkeen hyvin. Yöllä jännitys vapautui lopulta pimeydessä kokonaan ja loppu viikko kului liian nopeasti. K rakastui lampaisiin. Minä taisin ******** häneen. 
○ Viimeisen viikon heinäkuusta vietin lapissa Saariselällä. Maanantaina jäähyväiset olivat tuskalliset ja aamun kiiressä en edes kerinnyt katsoa häntä kunnolla niin että nyt muistaisin kaiken sen hymyn. Muistan vain kuinka se sai minutkin hymyilemään. Viikko lapissa kului nopeasti vaeltaen tuntureilla, erämaassa ja vieraillessa museossa. Saamelaisten mytologia ja kulttuuri on kaunista ja toisinaan vain jäin miettimään, minne me olemme kadottoneet omaleimaisen tapamme valmistaa tavaroita.

Nyt odotan vain syksyä, viileitä pohjoisen tuulia ja vesisateita. Haluan käpertyä villaisiin vaatteisiin teekupposen ääreen ilman, että hiki valuu ohimoita pitkin. Ehkä odotan syksyä muunkin takia, ehkä kun olen jaksanut tarpoa taas yhtien kirjoitusten läpi, saapuu taas bussi ja saapuu taas onni. En jaksaisi odottaa, ikävä on liian suuri ja sänky liian tyhjä ja kylmä. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

118. Herää jo, minä heräsin jo tähän tunteeseen

7. Koskaan, ei koskaan ole liian vanha

94. Älä joudu armas aika