Translate my post to your motherlanguage! I can't promise good translations...

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

120. Onko pakko nukkua?

Hiljaisuudessa äänet naksahtelevat lähempänä korvaa
                           etkä sinä ole vieressäni silittämässä unisena hiuksiani, kun suustani pääsee ahdistunut henkäys.
                       sinä olet kaukana ja yön pimeyden kädet silittelevät minua sinun sijasta.
                                           Mutta minä en pidä niistä käsistä, minä en pidä niiden aiheuttamista kylmistä väreistä enkä siitä kuinka sydämeni hakkaa kovemmin.
                                                  Enkä enää vaivu uneen niin kuin tarinoissa, runoissa kerrotaan
                  Astelen uneen portaita pitkin, joista ensimmäisten parin sadan aikana mietin nurkassa väijyvää hahmoa tai pimeydessä tuijottavia.
     Seuraavat viisikymmentä porrasta hengitän raskaasti, näen oikeasti hahmot.
                               Sitten nytkähdän takaisin hereille - tai melkein, huudan ja haukon henkeäni paniikissa, sinä olit siinä aivan juuri äsken, missä olet nyt?
Valo sammuu itsestään jossain vaiheessa, sammutinko minä sen?
                             Yön äänet raapivat ulko-oveani, ikkunoitani ja valot katselevat minua hiljaa, hymyillen irvokasta loistavaa hymyänsä.
          Ja vaikka siinä ei ole mitään järkeä, pimeys aamuyöllä yksinäisyydessä pelottaa enemmän kuin iltakahdeksan pimeys - ehkä se ei ole kumma - kuka minulle aamuyöllä vastaisi. kuka minua auttaisi jos pimeys söisi minut nauraen pelkoani?
                    Onko pakko nukkua ilman sinua, ilman sinun lämpöäsi ja turvaasi?
                                  Ilman sinua pimeys on taas pimeyttä, ei helliä kosketuksia tai kauniita sanoja
                               se on kylmyyttä, ahdistusta, minun helvetin alin taso.

lauantai 4. lokakuuta 2014

119. Rakkaus on kuolemattomuusjuoma

Ja kun suutelen sinua kuivilla huulillani
                  etelätuulessa, yön roudan tuoksussa,
     lipuvat valkoiset pilvet ylitse vaarojen hukuttaen ruskanlehdet usvaan.
Taivaalle piirtyvät pilvivanat kutsuvat meitä lentämään ja minä olen ihan varma,
                         että jos nyt pidättäisin hengitystä,
                                             kohoaisin tuulen mukana ylös taivaalle
 kulkemaan lentokoneen piirtämää polkua pitkin,

                                sillä sinä suutelet minulle siivet
                                                     entisten palaneiden, rikki revittyjen tilalle.

Ja kuinka himo väreili pitkin ihoani, asettui orvas ja marraskeden väliin
                                        tanssi sähköistä tanssiaan jopa sormenpäissä saakka
                  kun sinä huokaisten
                                            anelit
        minua jakamaan kanssasi
                                             koko maailman
                                                        hämärässä pienessä huoneeessa, jossa tuoksuit sinä
                                                                                   sekä meidän yhteinen himo

Enkä ymmärrä, käsitä, tajua,
             sydämeni,
                         Ennen eloton, hitaasti tahtia lyövä kuolonkello,
                                          tahtoo nyt hypätä rinnastaan ulos, maalata taivaalle meidät ja huutaa kurkkunsa käheäksi kultaiseksi kuivuneella pellolla, jonne en salli itseni menevän,
                    sillä kai minä pelkään
                                      että sinä parannat minut, et vain sido haavojani vaan puhallat niihin,
                                                                                     odotat niiden arpeutuvan, etkä revi niitä välissä auki
                      ja sitten minussa ei ole mitään paikattavaa
                                              ja sitten voin rakastaa sinua sydämellä, joka ei jokaisen lyönnin välissä vuoda pimeyttä kehooni ja saastuta hetkiä.
             
                                                         Älä huoli,
                                                                    minä selviän
                                                                              ja minä paranen
                                        sillä tällä hetkellä,
                                                                              tunnen itseni maailman onnellisimmaksi.
                                                           koska sinä olet kaunis
                                                                               ja sinä olet vihdoin minun.
                                                                                                        kettu pajupillin kanssa lehdon kehdossa