119. Rakkaus on kuolemattomuusjuoma

Ja kun suutelen sinua kuivilla huulillani
                  etelätuulessa, yön roudan tuoksussa,
     lipuvat valkoiset pilvet ylitse vaarojen hukuttaen ruskanlehdet usvaan.
Taivaalle piirtyvät pilvivanat kutsuvat meitä lentämään ja minä olen ihan varma,
                         että jos nyt pidättäisin hengitystä,
                                             kohoaisin tuulen mukana ylös taivaalle
 kulkemaan lentokoneen piirtämää polkua pitkin,

                                sillä sinä suutelet minulle siivet
                                                     entisten palaneiden, rikki revittyjen tilalle.

Ja kuinka himo väreili pitkin ihoani, asettui orvas ja marraskeden väliin
                                        tanssi sähköistä tanssiaan jopa sormenpäissä saakka
                  kun sinä huokaisten
                                            anelit
        minua jakamaan kanssasi
                                             koko maailman
                                                        hämärässä pienessä huoneeessa, jossa tuoksuit sinä
                                                                                   sekä meidän yhteinen himo

Enkä ymmärrä, käsitä, tajua,
             sydämeni,
                         Ennen eloton, hitaasti tahtia lyövä kuolonkello,
                                          tahtoo nyt hypätä rinnastaan ulos, maalata taivaalle meidät ja huutaa kurkkunsa käheäksi kultaiseksi kuivuneella pellolla, jonne en salli itseni menevän,
                    sillä kai minä pelkään
                                      että sinä parannat minut, et vain sido haavojani vaan puhallat niihin,
                                                                                     odotat niiden arpeutuvan, etkä revi niitä välissä auki
                      ja sitten minussa ei ole mitään paikattavaa
                                              ja sitten voin rakastaa sinua sydämellä, joka ei jokaisen lyönnin välissä vuoda pimeyttä kehooni ja saastuta hetkiä.
             
                                                         Älä huoli,
                                                                    minä selviän
                                                                              ja minä paranen
                                        sillä tällä hetkellä,
                                                                              tunnen itseni maailman onnellisimmaksi.
                                                           koska sinä olet kaunis
                                                                               ja sinä olet vihdoin minun.
                                                                                                        kettu pajupillin kanssa lehdon kehdossa

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

118. Herää jo, minä heräsin jo tähän tunteeseen

Oletko koskaan yöllä herännyt unesta hymyillen?                Minä heräsin, ja et arvaa kenestä näin unta, sinusta.       meistä maailman huipulla laulamassa,                                               tanssimassa tähtitaivaan alla hiukset sekaisin, housujen lahkeet kurassa                   silmät loistaen kertomassa toisillemme tulevaisuudesta      tulevaisuudesta, johon ei aio suostua kulkemaan ilman sinua                                                     tulevaisuuteen, jonne haluan aurinkoa ja oransseja ja punaisia lehtiä                             ja ainiin                                        tietenkin sinun huulesi                   pimeydessä vasten minua samalla, kun repeät nauramaan                                                          samalla hetkellä kun elämä virtaa kovempaa suoniimme    ja unohdamme yhdessä, miksi edes koskaan epäilimme,                                  sillä hei,                                            ainut mitä voisi tapaht
Lue lisää

7. Koskaan, ei koskaan ole liian vanha

Kuva
Koskaan ei voi olla liian vanha pelaamaan vanhoja pelejä lapsuudesta taikka katsomaan piirettyjä päivän ajan, kun vettä sataa tai muuten vain ei jaksa kohottaa yhtäkään raajaansa ylös. Tänään löysin itseni yllättävästä tekemisestä. En ole pitkään aikaan koittanut piirtää mitään ja useimmiten piirtämiseni loppuu tuskalliseen savatteluun ettei mikään onnistu tai että en osaa edes piirtää. Tällä kertaa kävi hiukan toisin. Olen jo pitkään haaveillut tatuoinnista, jopa kahdesta hihatatuoinnista. Tatuoinnin aihekin on ollut aika hyvin selvillä ja tiedän mitä ainakin toiseen käteen haluan. Sen pohjalta rupesinkin tänään piirtämään ja sain lopputuloksesta niin hyvän, että voin olla jopa ylpeä itsestäni. .. Siis hetkinen.. Kuvassa on Miyazakin piirrettyjen anime-elokuvien olioita. Eikö ne oo tehty lapsille? Ja paskat sanon minä, Miyazakin elokuvista, sekä sarjakuvista löytää paljon syvällistä pohdittavaa myös vähän vanhemmat katsojat. Olen tutustunut näihin olioihin jo pienestä pitäen j
Lue lisää

129. 17.5.2015 Yltäkylläisyyssyyllisyys

Olenko unohtanut Olen löytänyt  äärirajani                           kadonnut hiljaisuuden jokiin. Usvaisiin Meriin, joista veneilijät kertovat taruja.       sulkenut   Aktivoinut näköhermoni, kuuloaistini ulkomaailmalta.                                      Olenko unohtanut   löytänyt  maailman                   sen kahinan, kun tuuli kulkee ohitse puiden ja vie mukanaan    tuon viimeisenkin henkäyksen       ihmetyksen vanhoja kulttuureja ja rakennuksia kohtaan. Syvemmällä kuin Mariaanien hauta, olen itsessäni                                      ja  putoan     löydän  sekunti sekunnilta alemmas, syvemmäs   enemmän, paremmin              enkä enää osaa hengitä kuin ennen,                       silloin kun maistan ilmassa auringon ja elämän. Nyt pimeydessä   valossa  rintaani painaa vain   sivelee  näkymätön käsi ja happi on inhottava pakko   elämä.                                     Kuinka riisun yltäni turhamaisuuden ihon,                   revin  esille taas sen veren
Lue lisää