Translate my post to your motherlanguage! I can't promise good translations...

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

!! BLOGI VAIHTAA OSOITETTA !!

Pääsin vihdoin siihen tulokseen pitkän jumituksen jälkeen, että on aika kääntää uusi lehti elämässä ja ruveta kirjoittamaan puhtaalle paperille ja sulkea tämän elämän vaiheen kannet kiinni ja jättää ne pelkiksi muistoiksi.

Uusin siis blogin täydellisesti nimeä ja ulkomuotoa myöten, tästä eteenpäin löydät kirjoituksiani, kuviani sekä elämääni tämän blogiosoitteen suunnasta:

            aurinkoketut.blogspot.fi

Jokainen lukija on tervetullut jatkamaan lukuaan uuteen blogiin, jonka uusi muoto myötäilee nyt enemmän tämän hetkistä elämää, tunteita ja ajatuksia.

ps. Tämä blogi jää auki ja tekstejä pääsee siis vielä lukemaan. Postauksia tänne ei kuitenkaan enää ilmesty, liity siis uuden blogin lukijaksi, jos vielä odotat minulta postauksia!!
(Huomioithan kuitenkin, että kaikki tässä blogissa kirjoittamat tekstit ovat minun omiani, eikä sinulla ole lupaa kopioida niitä omiin nimiisi, kiitos)



 

perjantai 23. tammikuuta 2015

122. Se kumma tunne rinnassa

  Hymysi, se kumma tunne rinnassa, jota en saa millään selitettyä
                                      Ripaus ylpeyttä, täydellistä ylpeyttä sekä omistushalua.
                Ei, enemmän. Minun.
                             Syvä ääni sisällä, joka huutaa: Minun. 
           Ja kun sanot, että haluat, että sinun kotisi on minun kotini ja toisin päin,
                                 minä olen valmis tekemään sinulle kodin sinnekin missä sinulla ei ole hyvä olla.
                        Sillä minulle koti ei ole seiniä, ei tauluja seinällä ja jääkaappimagneetteja.
         Minulle koti on sinun äänesi, sinun tuoksusi, sinun sielusi.
                                                  Se kumma tunne rinnassa, tiedättehän. Sellainen kupliva.
                                             Minun. 
                                Olin kadonnut pimeyteen, luin sinulle siitä uusintaa puhelimeen.
                                               Muistin miltä minulta oli tuntunut kirjoittaessa joka sana.
                   Olin yksin, rikki, vajavainen.
                               Mutta nyt olen löytänyt lämmön,sinut ja huulesi, jotka elvyttävät heikot keuhkoni
                       Olen löytänyt aamuauringon taas sekä hetket.
                  Hitaasti löydän itseni, tiedostan itseni, hymyilen.
                                             Minähän osaan olla onnellinen. Kas kummaa.
                     Nyt minä en enää ole yksin, ja vaikka olen rikki ja vajavainen, saan olla sitä.
                           Sillä tiedän, että tulen korjautumaan, sinä et nimittäin paranna haavojani naiivisti.
         Sinä puet minut turvaan sanoillasi, kosketuksellasi
                                  Annat minun nuolla omat haavani kiinni, niin, että olen oman elämäni herra.
             niin, että vuosia myöhemmin voin sanoa, että minä olin vahva.
                                        Vaikka sinä autoit.
                                 Se kumma tunne rinnassa, tiedättehän.
                                                       Se kumma tunne rinnassa,
                                     kun rakastaa jotakuta niin paljon,
                                                                                              että se itkettää.